Täällä ei valmistu mikään. Neulon vähän sitä ja vähän tätä ja aloitan sitten taas uuden työn. Hirmuinen startiitti on saanut aikaan tällaisen läjän keskeneräisiä:
Sukkia pukkais kolme paria, ellen laita näitä
Saltkråkaneita purkuun. Alpakkasukkalanka on ihanan pehmeää, mutta kaikessa karvaisuudessaan ehkä sittenkin huono valinta palmikkoihin. Tiesinhän mä sen, mutta piti silti kokeilla.
Sitten ois
Herrasmiehen harmaat, aivottomuusneulomista parhaimmillaan. Nämä valmistunee nopeasti, sillä aivottomat neuleet on mun suosikkeja.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä mun oma kirjoneulesävellys Hopeasäikeen Basic-langoista. Voi tulla aika kiva tai voi tulla ihan susi - nähtäväksi jää.
Sukkien lisäksi puikoilla on huiveja, kolme niitäkin. Ensimmäinen on
mysteeripitsihuivi, joka odottaa viimeisen vihjeen saapumista. Ehkä tämäkin on siis tulevalla viikolla valmis. Tiukka ehkä.
Toisena huivineuleena projektipussisissa lymyää
Haruni, joka ois reunapitsiä vailla. Mutkun siinä pitää niin kauheesti ajatella. Jos ennen juhannusta kuitenkin jaksais ajatella?
Ja yksi ihana aivottomuushuivi vielä:
Vieno. Tämä se on ihana. Pehmeä ja ilmava, mitä upeimmassa värissä. Tämän aion vakaasti saada pian valmiiksi.
Jotta jotain tosiaan valmistuisi, mä otan nyt Vienon messiin ja lähden pihakeinuun neulomaan.