Tämän neuleen tarina on Pitkä, nimenomaan isolla P:llä.
Keväällä 2009 ostin kilon Sandnes Garnin Alfaa Leppävirran Taito Shopista (ja asiasta kukkaruukkuun,
Epa oli reissussa mukana). Ajatuksena oli neuloa itselleni
Owls-paita. Paidan aloittaminen lykkääntyi, liekö kesä vienyt taas halut kuuman villapaidan neulomiselta. Langat odottivat paperikassissa neulojaa pitkään ja hartaasti, sillä näiden lankojen tielle kiilasi toinen työ - tuskien taival.
Tätä neulottiin pitkään ja hartaasti, sillä neulomista tahditti purkaminen, itkeminen ja koko neuleen seinään paiskominen. Liekö siinä myös syy, että tämä lojui puolivalmiina sängyn alla reilun puolivuotta?
Noh, se tuli valmiiksi, pidin sitä iloisena koko talven 2009-2010 ja tulin siihen tulokseen, etten tarvitse toista paksua villapaitaa. Varsinkaan, koska tämän lisäksi kaapista löytyy pari paksun sorttista perintökalleuspaitaakin. Lisäksi aloin olla erittäin varma siitä, että minun pöllöt eivät koskaan saisi näkökykyä, koska kymmenien nappien ompeleminen paikalleen veisi minulta varmasti pidempään kuin itse paidan neulominen.
Heti Owls-idean hylkäämisen jälkeen eräs Dropsin palmikkohuppari alkoi vihjailla minulle epäilyttävään sävyyn. Se piti kai neuloa. Oli vain yksi mutta: olin vasta saanut yhden Dropsin hupparin neulottua, eikä neulominen ollut nautinto. Lisäksi en tarvinnut moista hupparia.
Vaan sitten ne palaset loksahteli paikalleen. Neuloisin hupparin kummitädilleni ja haastaisin itseni tekemään tästä hupparista mukavaa neulottavaa. Pessimistinä nimesin projektin kuitenkin Ravelryyn ei niin positiivisesti: Kaivaa verta nenästään.
Noh, pessimisti voi näyttää nyt pitkää nenää itselleen. Neulominen oli kyllä kivaa, vaikka aloittamisen ja loppuun neulomisen välissä olikin useampi kuukausi. Aloitin elokuussa 2010, neuloin n. 10 cm ja jätin tekeleen lojumaan keittiöön. Piti muka valmistua jouluksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita. Se sai lojua tammikuuhun 2011 asti, kunnes alkoi langanostolakko ja keskeneräisten töiden urakointi. Lisäksi kummitäti kertoi jouluna kaipailleensa lämmintä villapaitaa, mutta vielä ei ollut sellaista vastaan kävellyt. Puikkoihin oli siis tartuttava pikimmiten.
Lanka: Sandnes Garn Alfa
Puikot: 5,5 mm ja 6 mm
Lopulta huppari neuloutui viikossa ja siitä tuli ihana. Hupparilähetyskin on jo saavuttanut Keski-Suomen, joten kummitädin ei tarvitse enää palella.
Niin ja kuvattukin on - sekä sisällä että ulkona. Jostain syystä ne sisäkuvat oli kuitenkin säädyllisempiä. Ulkokuvaus suoritettiin äireen kans, ja pölläälyksihän se meni.
