Valmis!

Tällä viikolla posti toi tärkeitä papereita. Niitä papereita on odotettu 4,5 vuotta.

Näitä papereita odotellessa ostin langat ja neuloin itselleni lahjan, palkinnon saavutuksestani.

Ensimmäisen mokan tein jo lankaa ostaessa. Jossain mielenhäiriössä ostin vain yhdeksän kerää, vaikka M-koko vaati 10 kerää. Kuten arvata saattaa, lanka loppui kesken. Ravelryn kautta ostostelin kanssaneulojalta pari kerää lisää, mutta eiväthän ne tokikaan samaa värierää olleet. Onneksi värien vaihtumiskohta ei näy valmiissa neuleessa, ei ainakaan tähän pimeäään vuodenaikaan.

Pohdin pitkään, neuloako S- vai M-koko ja päädyin lopulta M-kokoon. Halusin tästä kuitenkin sen kokoisen, että taskujen kauniit laskokset näkyvät, eivätkä muotoni syö niitä olemattomiin. Kun pääsin neulomaan hihoja, totesin, että niistä oli tulossa liian leveät. Siispä lisäsin hihojen kavennuksia: tein 11 kavennusta viiden sijaan. Ja näin niistä tuli hyvät. Jes.

Ohje oli selkeä ja tykkäsin neuloa tätä. Siksipä se niin nopsaa valmistuikin, alle parissa viikossa. Eikä ihanalla alpakkalangalla ollut ainakaan huonoa vaikutusta mun neulomisintoon. Ei tätä lankaa turhaan kehuta.

Ohje: Still Light Tunic

Lanka: Drops Alpaca, reilut 10 kerää

Puikot: 3 mm

Koko: M

Ravelryssä: Graduation present

Tykkään!
Se on pehmeä, lämmin, mukava ja kaunis.

Tunika a.k.a. teltta

Pari viikkoa sitten pakkasin matkalaukkua kahden viikon reissua varten. Päätin ottaa mukaan vähän isomman projektin, johon voisi keskittyä koko reissun ajan. Nappasin mukaan viisi vyyhteä erittäin hyvin marinoitunutta Novitan Karhua ja menneen syksyn Novita-lehden. Syksyn Novitassa oli kaunis tunika (Ravelryssä), josta olin haaveillut heti lehden ilmestymisestä asti.


Mä tein jopa mallitilkun ja kaikki, valkkasin kooksi M ja neuloin päivän jos toisenkin. Epäily jostain valtavasta mokasta kävi mielessä kerran jos toisenkin, mutta jatkoin vain neulomista. Kun helma oli valmis ja sovitin tunikaa ekan kerran, moka varmistui. Siitäkin huolimatta jatkoin etukappaletta, kun halusin nähdä, miltä pitsineule näyttäisi. Ja jotain hyvää tässäkin: pitsineule näyttää kauniilta.


Tämä tunika sopisi mainiosti jollekulle vähintäänkin kolmosia odottavalle, jolla alkaa jo laskettu aika häämöttää. Lienee sanomattakin selvää, että en aio jäädä odottelemaan kolmosraskautta, vaan puran tämän tekeleen ja kiroan Novitan.

Katastrofin jälkeen on ihana neuloa jotain pientä ja aivotonta. Vallan yksinkertaista jousinneuletta, vallan yksinkertaiseen pipoon.

Ohje:Jacqus Cousteau -pipo
Lanka: Sandness Garn Lanett
Puikot: 2 mm
Ravelryssä: Better than nothing

Pipo on menestys, onneksi. Toista katastrofia en olisi ihan heti jaksanutkaan. Enkä mä kaikkine tunikahaaveineni aio luovuttaa. Seuraavana vuorossa on Still Light Tunic. Pitäkää mulle peukkuja!