Kaksi ja puoli kuukautta sitten meille muutti uusi ihmetys, rukkini Tapsa.
Ennen Tapsan saapumista kehruuharrastukseni oli rajoittunut muutamaan kirosanojen saattelemaan kokeiluun värttinällä ja vuoden takaiseen rukkilainaan, jolloin sain muutaman kuituletin muutettua langaksi. Vähissä oli (ja on edelleen) tietoni ja taitoni koko touhusta, mutta eipä se ole tahtia haitannut. Sillä katsokaas, mitä olen saanut aikaan:
Ensimmäinen Tapsan kanssa tuotettu lanka on ihanan rasvainen, kolmisäikeinen kainuunharmasvyyhti.
Toinen rullalle päätynyt kuitu oli vuosi sitten itse värjättyä Corriedalea. Sain aikaan kaksisäikeistä, hivenen karheaa lankaa.
Tämä BFL-murunen se ei tahtonut valmistua millään. Ei kai, kun metrejä tähän kolmisäikeiseen lankaan tuli kuutisensataa. Oho!
Kaksisäikeistä merinoa, myrskyisää ja mörköistä, sujahti myös läpi rullien. Yllättävän tasaista ollakseen himppsen paksumpaa lankaa.
Viimeisin kehruu on tämän vuoden väripadasta, ihanaista kainuunharmasta. Aika hyvä pätkä loppulettiä lensi roskikseen, sillä eräs värjäri taputteli ja hinkkasi värjätessään sitä kohtaa vähän liikaa - huopui mokoma!
On tämä jännää hommaa! Jatkuvasti jokin kehruuprojekti on rullalla, mutta välillähän näitä tuotoksia on neulottavakin, joten koko ajan ei ehdi kehrätä. Palajan piakkoin kertomaan, mitä tuosta sinivihreästä langasta on jo neuloutunut.
