Paksulankaa!

Varastolankojen vähennysoperaatio eteni syksyllä paksulankalaatikkoon, jota ajattelin vajuttavani nopeasti. Ja kyllä, paksu lanka vapauttaa paljon tilaa ja neuloutuu pois laatikosta hyvin vikkelään, varsinkin sujuvalla ja kauniilla mallilla höystettynä.

Ainoa huono puoli on se, että alkaa tehdä mieli lisää paksulankaa! Tuli niin nopeasti valmista. Ja niin nättikin, ai että!

Ohje: Hemlock Ring Blanket

Lanka: Cascade Yarns Eco +

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Back To The Chilly Nature

Jos tulee jokin akuutti sylipeittopula (niitähän tulee aina silloin tällöin, joojoo) niin palaan taatusti tähän malliin. Joutuisaa neulottavaa ja kerrassaan upea lopputulos. Tämä iski kuin metrinen halko, kun tätä täytyy nyt niin kovin hehkuttaa. Vaan on se tainnut jokuseen toiseenkin iskeä ihan samoin, sillä Ravelryssä tälle ohjeelle löytyy projekteja yli 6200. Ohhoh!

Kääräisin peiton pakettiin ja laitoin Pohjanmaalle menevään pukin pussiin. Peitto toiminee hyvänä lämmikkeenä sylissä tai harteilla, kun mumma polkee rukkia, neuloo tai katsoo telkkaria. 

Suurta ja lämmintä pienelle tärkeälle

Kuulin loppukesästä, että musta on tulossa toistamiseen täti. Piti alkaa neulomaan jotain suurta ja lämmintä, ettei pieni ihminen palelisi.

Ohje: Pine Forest Baby Blanket

Lanka: Rowan Felted Tweed DK

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Julbebis

Syksyn aikana pienelle neuloutui oikein hyvän kokoinen peitto, johon voi kääriytyä vielä aikuisenakin. Itsenäisyyspäivänä tuli kauan odoteltu viesti: pikkuinen tyttö oli syntynyt! Sanokaa mun sanoneen, että maailman söpöin tyttö on hän!

Kultapalleroille tuhottavaksi

Reilu vuosi sitten tikuttelin monta ihanan lanoliinista, luonnonväristä villavyyhtiä peitoksi. Siitä tuli sellainen haiseva, muistattekos? Mitähän lienen ajatellut, kun kuvittelin peiton olevan mun, ihan ikioma? Ensimmäisenä iltana peiton kulmassa oli jo pieni huopunut kohta, Herra Kippuraisella kun on tapana rakastaa villaa melko kovakouraisesti.

Kuvassa näkyykin peiton tämänhetkinen tila. Eihän sitä ole voinut karvanaamalta poiskaan ottaa, kun toinen sitä niin kovin rakastaa. Sinne meni meikäläisen torkkupeitto, toivottavasti mä saan joskus edes lainata sitä.

Ohje: Omasta päästä

Lanka: 50% koirankarvaa, 50% lampaanvillaa, keltainen itse sipulilla värjätty

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Rekku

Tästä peittojen suuresta suosiosta innostuneena laitoin puikoille toisenkin peiton. Entistäkin haisevamman! Langassa oli puolet koirankarvaa, puolet lammasta, ja lemu oli sen mukainen. Hyh! En voinut kuvitellakaan neulovani siitä mitään järkevää, joten kissojen peitoksi se oli oikein oiva.

Katit ovat diggailleet peittoa kovin jo neulomisvaiheessa: lankaa on ollut kiva maiskutella kesken neulomisen ja puolikkaan peiton päälle on pitänyt änkeä väkisin päiväunille. Vähän ennen pingotusta peitto ehdittiin jo koemaistaakin.

Peitosta tuli pieni ja soma, kattien tuhottavaksi oikein sopiva. Toivottavasti se kelpaa näin vähemmän löyhkäävänäkin, sillä pesun jälkeen haju hävisi ja lanka pehmeni entisestään. Olisin siis sittenkin voinut tehdä tästä jotain järkevää. Ohohups. 

Laatikon uumenista

Mihinkäs maailman aikaan niitä digiboxeja hankittiinkaan? On siitä tainnut jo tovi jos toinenkin vierähtää. Meille tilattiin silloin tommonen ja laatikko oli jotenkin kauheen näppärä ja hyvän kokoinen lankajemmaksi. Tungin sen täyteen alpakkaa, kun sitä sattui jo silloin olemaan. Vuosien varrella alpakat tuntuivat lisääntyvän ihan keskenään siellä laatikossa - ihme homma.

Jo pari vuotta laatikkopahanen on ottanut ankarasti kupoliin . Laatikko on ruma ja vieläpä pahvinen, eli ei ollenkaan niin koinpitävä kuin muovilaatikot. Kyllä siitä oli eroon päästävä. Onneksi tämän asian pystyi ratkaisemaan neulomalla, joten laittelinpa alpakkaa puikoille.

Aloittelin pienillä ja pikaisilla välitöillä, sillä sekä vauvalahjoille, että aivottomille välitöille on toisinaan tarvetta.

Ohje: Lise-Loten pikkuiset sukat
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 2,5 mm
Ravelryssä: Satostartti 2014

Ohje: Pipoon little scallops, sukkiin omasta pästä

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: Pipoon 3,0 mm ja sukkiin 2,5 mm

Ravelryssä: palleroinen x2 ja töpöt

Ohje: Pipoon little scallops, tumppuihin Siljan lapaset
Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk
Puikot: 3,0 mm
Ravelryssä: palleroinen x2 ja stripy friend

Kaiken jäljelle jäävän alpakan laatikko sylkäisi peittona ulos. Ei paha!

Ohje: Colorblock Bias Blanket

Lanka: Drops Alpaca, Hjertegarn Alpaca Silk ja käsinkehrätty 100 % alpakka

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Digiboxilodju

Nytpä on ihanan pehmeä, lämmin ja iso peitto odottamassa seuraavaa maailmaan pyörähtävää pikkuista, ja mikä parhainta: digiboxilaatikko pötköttää hylättynä pahvinkeräyksessä. Hah!

Pupupeitto

Itäiseen Suomeen tupsahti jo keväällä pikkuinen tyttönen. Vasta syksyn kylmien saavuttua sain aikaan neuloa pienelle tulokkaalle jotain pehmeää ja lämmintä. 

Kaivelin lankalaatikoista neljä vyyhtiä ihanan pehmeää villa-angoraa, joita olin jemmannut superspesiaalia projektia varten. Kannatti jemmata, sillä tämä projekti oli ehdottomasti erityistä sorttia.

Ohje: Chevron Baby Blanket

Lanka: 70% lammasta, 30% kotimaista pupua 3-säikeisenä lankana

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Pupuraitoja!

Peitosta tuli ihanan iso. Nuo siksak-raidat ovat hurmaavia, erityisesti harmaana. Tykästyin peittoon kovin, joten nyt tekisi mieleni neuloa itsellekin samanmoinen. 

Enkä mä ollut meidän perheessä ainut, joka peittoon tykästyi.

"Kai neulot mullekin oman peiton?"

Norjan kielen opintoja

Lueskelin juuri Villaviidakosta, että siellä on nuorimmainen tyttönen ehtinyt jo lähes kahden kuukauden ikään. Tyttö kasvaa hurjaa vauhtia, enkä mä ole muistanut edes esitellä pienen syntymälahjaksi tikuttamaani peittoa. Niin että otanpas nyt asiakseni:

Talvella alettiin muiden neulojien kanssa suunnitella pienelle tulokkaalle ja koko perheelle pakettia (josta voikin lukasta Emman postauksen täällä). Törmäsin Ravelryssä vauvanpeittomalliin, jonka halusin ehdottomasti neuloa, joten peitto lähti puikoille. 

Ohje: Evas teppe 

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5,0 mm

Ravelryssä: Kjedemasker

Ainoa asia, joka neulomista vähän hidasti, oli norjankielinen ohje. Englanninkielinen ohje oli tosin tulollaan (ja nyt toki jo saatavilla), mutta enhän minä ehtinyt sitä odottelemaan. Alun tuskastelun jälkeen pääsin kuitenkin kärryille, kiitos keskinkertaisen ruotsin kielen taitoni ja Google-kääntäjän. 

Kuvaaminen lumihangella tuotti vääristyneen värisiä kuvia, joista en mitenkään saanut muokkaamalla oikean värisiä. Mutta kuvitelkaa kauniin kirkkaan vihreä peitto, joka on kääräisty lämmittämään pientä Iiris-tyttöstä - ei voi olla kuin soma!

Sisustaja itse.

Asun vähintäänkin vintageksi luokiteltavassa 70-luvun talossa, hikisessä vuokrakaksiossa, niinkuin asian useimmiten ilmaisen. Sisustusratkaisut ovat pitkälti väliaikaisia: vanhempien vanha sohva ja keittiönpöytä, vain kaksi samanlaista keittiöntuolia ja makuuhuone täynnä Bilteman muovilaatikoita (köh, jonnekkinhan se kaikki lanka on varastoitava). Kaikki on siis eriparia, täysin suunnittelematonta ja kaukana siitä, millaisessa kodissa tahtoisin asua. 

(Tämä kuva ei sitten todellakaan ole meiltä. Meidän olohuoneessa lattiat ovat 70-luvun muovimattoa ja tapetit muuten vaan karseat.)

Huokailen sisustuslehtien kauniiden kotien perään ja lupaan itselleni, että vielä joskus mullakin on kaunis koti. Yhtenäisiä, maanläheisiä värejä ja valkoista - sydänalassa jokin ryöpsähtää, kun ajattelen sitä kauneutta ja yksinkertaisuutta. Ah!

Otin askeleen kauniimpaa kotia kohti neulomalla itselleni torkkupeiton. Se on ihan oikeaa villaa, rasvaista, pehmeää ja lämmintä. Sitä oli ilo keriä vyyhdiltä keräksi, neuloa ja siihen kääriytyneenä on ihana neuloa vähän lisää.

(Kuvausrekvisiitaksi houkuteltua ystävän koiramurusta ei vahingoitettu kuvauksissa.)

Ohje: Ainaoikeaa posotellen, 100g per väri, kunnes lanka loppuu.

Lanka: 100% villaa, eri lammastiloilta

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Mary had a little lamb

Kun peitto oli vielä puikoilla, tein yllätyshyökkäyksen Tuusniemelle ja pääsin mm. testaamaan koneneulomista. Tulevat muotoilijat hoitelivat koneen säädöt ja muut, minä vain huristelin menemään. Olipa jännää! Kaunista kirjoneuletta sylki koneesta kuin itsestään, mutta pahus vieköön, se kone ei hoitanut viimeistelyä puolestani.

Ohje: Ömmm, anna jonkun toisen keksiä silmukkaluvut ja nyökyttele, niinkuin tietäisit, mitä ollaan tekemässä.

Lanka: Novita Tico tico (valkoinen) ja Lion Brand LB 1878 (harmaa)

Puikot: Neulekoneen silmukankoko kuulemma 10 (älkää kuvitelko, että tiesin, lunttasin Emman blogista) ja viimeistelyssä 3,0 mm puikot

Viimeistelemätön tyynynpäällien lojui tovin keskeneräisenä, kunnes otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja rykäisin nappilistan valmiiksi sekä ompelin saumat. Siinä vaiheessa seesteisen kauniit värivalintani alkoivat jo naurattaa - ihan niinkuin mulla tulisi koskaan olemaan mitään yksivärisen kaunista sisustuslehtien unelmakotia.

Vaikka unelmoin yksivärisistä, maanläheisistä väreistä ja valkoisesta, todellisuus on kuitenkin keltainen, oranssi, punainen, vihreä ja erittäin eriparinen ja toisiinsa yhteensopimaton. Hölmö minä. Onneksi mulla on sisko, jonka kaikki kodit ovat aina olleet kauniita - semmoisia seesteisiä. Sinne se tyynynpäällinen sopikin kuin nenä päähän. Peitto jäi toki mulle, se sopii tänne eriparikotiin mainiosti, sillä se haisee - ihan kuin mun sisustusvalintani yleensä. Hörhör. 

Rakkausjuttuja

Jokin aika sitten ystävä astui avioon. Pari oli niin nopea liikkeissään, että jäi polttaritkin pitämättä. Asia piti korjata pikimmiten, joten pantiin alulle projekti Jälkipoltot.

Kerättiin koko joukko neulovia ystäviä ja alettiin suunnitella ja ihan pian jo neuloa. Nitkun kitkun ja palaa pukkasi.

Tovin tikuttelun jälkeen sain aikaan läjän tilkkuja. Tähän kun lisättiin monen muun neulojan tilkut ja yksi organisoiva ja yhteenvirkkaava voima, niin saatiin aikaan jotain todella isoa.

Kiitos kuvan lainauksesta vynne! Lisää peittokuvia vynnen  projektisivulla.

Kokoa peitolla on siinä määrin reippaasti, että tuore aviopari kissoineen mahtuu sen alle lämmittelemään oikein mainiosti. 

Ja jottei kaikki lahjonta jäisi tähän, niin Jälkipolttojen iltana, kaiken sen neulomisen, herkuttelun, hekottamisen, saunomisen ja jutustelun lomassa hemmottelin rouvaa myös jalkahoidolla ja uudella sukkaparilla.

Ohje: Petrouchka

Lanka: Hopeasäie Basic

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: This is it.

Sukkaparista sanottakoon, että lanka on kyllä maailman ihaninta. Meni mun sukkalankojen suosikkien kärkeen. Malli ei mennyt suosikkeihin. Mun järki ei nimittäin kestä jatkuvaa kaavion tuijotusta. Nämä sukat ovat yhtä kaaviota vaan. Ensimmäinen kaavio sisältää reilun 70 rivin kaavion ilman minkäänlaista logiikkaa. PUUH. 

Siitä huolimatta kannatti vääntää. Kannatti vuodattaa hikeä, verta ja kyyneleitä. Oli se saajan pöllämistynyt ilme sen arvoinen. Tais tykätä. 

Osattiin sitä ennenkin

Viimeaikoina olen saanut (!) parikin kaunista käsintehtyä asiaa: kypsään ikään ehtineitä, mutta edelleen hyvin käyttökelpoisia luomuksia.

Olen laiska petaamaan sänkyä ja käytän edelleen samaa tekosyytä kuin lapsena: kissa nukkui sängyllä, en voinut siis pedata. Petausmotivaatiota on kuitenkin nostattanut tämä kaunokainen, jonka saan levittää päiväpeitoksi. Upea, vai mitä? Kiitos tästä Savonmualle.

Toinen käsintehty kotiutui meille Pohjanmaalta, kiitos sinne! Upea pitsihuivi, joka kylvyn ja pingotuksen jälkeen palasi täyteen loistoonsa.

Pienenpieni reikä huivista oli korjattu ei niin samanvärisellä ompelulangalla. Tästä ilahtuneena huivillani on vieläkin enemmän luonnetta. Sekä peitto, että huivi ovat nähneet elämää jo paljon enemmän kuin minä, huivi mahdollisesti jo vuosikymmeniäkin enemmän. Hurjaa.

Mä virkkaan!

Minähän en osaa virkata. Mitä nyt yhden peiton pyöräytin. 

Ohje: Ihan perusperus mummonelilö

Lanka: VALTAVA määrä omia ja monen muunkin sukkalankajämiä

Koukku 3,0 mm

Ravelryssä: Crocheting? Me?

Aloitin virkkaamisen helmikuussa 2011 ja nyt se on ihan valmis. Tästä piti tulla peitto ystävän vauvalle, mutta tämän kokoluokan peiton alle taitaa mahtua koko perhe lämmittelemään. Ei yhtään huono juttu. 

Kiitokset kaikille, jotka lahjoitte mua sukkalankojen jämillä, ilman apujämiänne tästä ei olisi tullut näin spesiaalihienoa. 

Yhdessä me pystytään mihin vaan.

Meillä on täällä Kuopiossa ihan mahtava lankakauppa, Nappi ja nauha. Mahtava se on siksi, että siellä häärii maailman paras lankakauppias. Siksipä Kalakukkoneulojat tahtoivat kiittää ja kumartaa saamastaan palvelusta ja lukuisista kestityksistä neuletapaamisissa.

Virkkailtiin yhdessä palasia ja saatiin aikaiseksi jotain näin hienoa. Tänään peitto luovutettiin saajalleen kera ylijäämätilkuista tehdyn kassin ja Wollmeise-vyyhdin. Ei liene yllätys, että lahja oli tykätty.

Valtavan ihana projekti, tässä oli ilo olla mukana. Neulojissa on voimaa.