Kappa nro 3!

Kun sitä jostain innostuu, niin sitä sitten innostuu. Enpä olisi itsestäni uskonut, että voisin rakastaa sileää neuletta niin paljon, että neuloisin Kapan. Ja sitten toisen. Ja taas kolmannen. Niin siinä vaan kävi.

 

Ohje: Kappa kirjasta Huivileikki

Lanka: Lana Merino Lace by Birgit Freyer (kellertävä), DyeForWool Fingering Merino-BabyCamel (se kuolleiden lehtien värinen) ja Holst Garn Noble (ruskea)

Puikot: 3,0 mm

Ravelryssä: Kolmas!

 

Tähän kolmanteen versioon tuli neulottua extrasuperhyperspesiaaleja lankoja, jotka kaikki kuiskailivat tietyn ystävän nimeä. Hälle se oli sitten tuupattava, ja kovasti siitä tykättiin. Tosin mäkin tykkäsin tästä niin kovin, että vaikea oli päästää irti ja antaa neule eteenpäin. Järki kuitenkin voitti - mitä ihmettä mä muka olisin kahdella lähes samanvärisellä Kapalla tehnyt?

 

Mutta aivan toisen väriselle, villaiselle versiolle (kun se mun omani on lähes kokonaan silkkinen) mulla ehdottomasti olisi käyttöä. Ettäjotta jos sitä vaikka neljännen Kapan ottaisi puikoille..

Virhe poikineen

Ohohups. On tässä aikaa vierähtänyt. Piti ihan tarkistaa, että oliks se oikeasti vuonna 2012, kun mä sain tämän kauniin langan käsiini. Oli se. Jo oli aikakin ottaa lanka käsittelyyn.

Ohje: Aallonmurtaja

Lanka: Novita Tico tico, lupiinilla värjätty

Puikot: 2,0 mm

Ravelryssä: Something pretty

Halusin neuloa jotain kaunista, mutta kuitenkin simppeliä, koska aivotoimintani harvoin riittää mihinkään vaikeaan. Mallivalinta oli täten helppo, sillä tämä sukkaohje oli nakottanut jonossa jo aivan liian pitkään.

Intopinkeenä aloin neuloa ja ihastelin kaunista pitsiä, joka oli kuitenkin niin idioottivarma, että sen oppi melkein heti ulkoa. No mitäs mä sitten mokailin koko ajan? Jotenkin niitä langankiertoja puuttui jatkuvasti sieltä ja täältä, eikä silmukat täsmänneet mitenkään. Purin, neuloin, purin ja neuloin. Ja sitten mä en enää jaksanu ihan kaikista virheistä edes välittää. Eivät ole täydelliset nämä, mutta viis siitä, nätit tuli kumminkin.

Jaa että mikä tässä sitten oli niin vaikeaa? No sanopa se! En mä vaan ymmärrä.

Laimee tiikeri

Kun lähilankakauppaan tupsahti Väiskiä uutuusvärissä, sitä piti ihan väkisinkin päästä kokeilemaan. Tiikeri-lankaa! Jännää!

Ohje: Oman pään sopukoista

Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen

Puikot: 2,25 mm

Ravelryssä: Erikoonen tiikeri

Ihan sileää ei huvittanut tikutella, joten pientä siksakkia tuhertelin molempiin sukkiin, toiseen etupuolelle ja toiseen takapuolelle. Ihan kivaa neulottavaa, niinkuin Väiski toki aina, mutta ei tää väri ollut sittenkään mua varten. Vähän liian laimee tiikeri mun makuun.

Kultaisen kummitytön keltaiset pöksyt

Tavattoman kaunis keltainen merinovyyhti huuteli laatikostaan, että pitäisi päästä puikoille ja muuttua kummitytölle vaatteeksi, mielellään villahousuiksi.

Ohje: Jippo, Eiran langat -lehdestä, syksy 2014

Lanka: Ella Rae Lace Merino (keltainen) ja Malabrigo Yarns Sock (ruskea)

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

Ravelryssä: PikkuJippo

Tuumasta toimeen ja tikuttelemaan! Överipitkät lahkeet (vaikkain ihan ohjeenmukaiset) kostautuivat loppumetreillä, ja lanka loppui kesken. Yksiväriset pökät oiskin olleet ehkä vähän liian tylsät, joten ruskea jämälanka paikkasi tilanteen hienosti. 

Ohje oli osin puutteellinen, joten toista kertaa en ihan heti lähtisi näitä tikuttelemaan, en ainakaan, ellei housuja pystyisi neuloessa sovittelemaan. Semmoinen mäihä kuitenkin sattui käymään, että näistä tuli kerrasta sopivat! Kasvunvaraa on toki, mutta kyllä ne kuitenkin jo jalassa pysyvät. Niin hyvin onnistui tämä rojekti, että lienee syytä kuunnella tarkemmin noita lankoja - tuntuvat tietävän itse aina parhaiten, mitä niistä pitäisi neuloa.