Mä olen ehkä joskus ennenkin avautunut aiheesta tilausneulominen. Se kun tuppaa olemaan usein pakkopullaa, stressaavaa ja kaikinpuolin typerää hommaa. Sen verran olen oppinut, että pääsääntöisesti kieltäydyn kaikenmoisesta tilausneulomisesta, ellei neule tule jollekulle, jonka varmasti tiedän neuletta arvostavan. Lisäksi pidätän useimmiten itselläni vapauden päätää mallin- ja värin valintaan liittyviä juttuja.
Lanka: Debbie Bliss Merino Aran
Puikot: 4,0 mm
Noh. Kuinkas sitten kävikään? Mua lähestyttiin vähän ennen joulua viestillä, jossa pyydettiin lapasia. Vastasin olevani kiireinen, mutta palaavani asiaan joulun jälkeen, jos sopiva inspiraatio iskisi. Menin lupaamaan, koska olin neulonut aiemmin tälle ihmiselle lahjaksi sukat, joista hän kertoi pitäneensä kovasti. Joulu oli ja meni, neuloin tilaajan käteen sopivat lapaset ja lähestyin häntä viestillä, oikein kuvan kera. Ois lapaset valmiina, maksua ja lähettämistä vailla.
Hinta kuulemma sopi ja lapaset kelpasivat. Jäin odottamaan osoitetta, johon lapaset lähettää. Eipä kuulunut mitään, lähes kahteen kuukauteen. Laitoin sitten itse viestiä, että unohtuiko koko juttu, mitä teen lapasten kanssa, voinko kenties antaa ne jollekulle muulle? Ylimääräinen raha oli kuulemma mennyt muuhun, ei ollut nyt varaa näihin. Saan laittaa lapaset eteenpäin.
Kyllä ottaa kupoliin! Ymmärrän, että rahatilanne voi olla tiukka, mutta silloin ei mennä tällaisia etukäteistilauksia tekemään. Tuli tunne, ettei tilaaja käsittänyt ollenkaan, että suunnitteleminen ja neulominen söi minulta kuitenkin useamman tunnin aikaa, jonka olisin mielummin käyttänyt neuleeseen, jolle on tiedossa arvostava käyttäjä.
Onneksi lähipiiristä löytyi pienikätinen, itse vähemmän lapasia neulova, huipputyyppi, jolle tyrkkäsin lapaset. Että arvostavaan kotiin pääsivät kaikesta huolimatta. Silti en tahdo päästä tästä ärsytyksestä yli millään. Ehkäpä opin taas olemaan entistä tarkempi siitä, kenelle neulon. Jos neulois vaan itselleen? No ehkei, mutta tilauksesta en hetkeen ainakaan mitään.
