Siitä on jo kuukaudenpäivät, kun hörötettiin ja pöljäiltiin Viitakossa, siellä savolaisessa neuleretriitissä. Kaimani saapui retriittiin ison laatikon kanssa, johon oli keräillyt kaikenmoista itsetekemäänsä, sukkaa, huivia, projektipussia, lapasta ja vaikka mitä ihanaa. Jostain syystä se halusi niistä kaikista eroon. Hyökkäsin laatikolle heti, kun sain sen näköpiiriini.
Nappasin laatikosta mitä kauneimmat, havupuunvihreät, huovutetut lapaset. Ne ovat sellaiset paksut, mutta ei liian paksut ja kuitenkin valtavan lämpimät. Moisia olen kaivannut jo tovin. Niistä ei tullut napattua kuvaa, sillä onneksi toukokuussa ei ole ollut enää tarvetta paksuhkoille lapasille. Sukille sentään on! Ja laatikostahan löytyi myös
vaarin kalsarit! Voi mikä onni! Tai no, meni tovi kun pakertelin niitä jalkaani, olivat aika piukat tähän valtavaan kanoottijalkaani. Mutta mahtuivat! Jes, riemuvoitto! Niissä sukissa mä sitten hiihtelinkin pitkälti koko loppuretriitin, sillä upeethan ne on. Ja mun. Armaat kalsarisukkani.
Retriittiyön pimeinä tunteina sitten istuttiin yhdessä kaiman kanssa pöydällä ja pohdittiin, mitä se tahtoisi palkkioksi noista laatikkolöydöistäni. Harmaan pipon, kuulemma. Pitää olla joku juttu, mutta ei liikaa mitään juttuja. Ei aikanaan nyppyjä.
Lanka: Cascade Yarns 220 Superwash (tummempi harmaa) ja Drops Alpaca kaksinkertaisena (vaaleampi harmaa)
Puikot: 4,5 mm ja 5,0 mm
Kotiin palattuani aloin todenteolla pohtia tätä pipo-asiaa. Alkoi tuntua jo vähän hankalalta, kunnes muistin erään
piposeni, joka voisi olla myös kaiman tyylinen. Saman mallin siis nappasin ja hain Poppelin hyllystä vähän harmaata. Kuvausta varten nappasin mukaan somistekissan, että kuvassa ois jotain söpöä. Vaan häntäpä ei kiinnostanut söpöillä.
Lanka: Handun 100% Merino DK
Puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm
Seuraava pipo kuvattiinkin sitten ilman kissoja. Kun söpöily ei kerran kuulu ainakaan Herran toimenkuvaan. Jaa niin mikä toinen pipo? Nokun. Törmäsin ihan vahingossa tuohon malliin (selattuani pipomalleja Ravelryssä ainakin kolmatta päivää), ja se halusi tulla neulotuksi. Varsinkin, kun olin ihan tarkoitusta varten tilannut Handusta uusinta uutta, Merino DK:ta. Uuh, mä sanon vaan. Alku näytti pahasti vain rivistöltä kirkkoveneitä, mutta pipon edetessä mielikuva onneksi häipyi. Ja niin kiva tuli, että tarvitsen ehdottomasti tällaisen itsekin. Mieluiten heti.
Lanka: Schachenmayr Cotton Bamboo
Koukku: 3,5 mm
Kun tässä nyt sitten oltiin lähettämässä pakettia, niin samallahan sitä voisi lähettää muutaman muunkin jutun, mikä oli ollut suunnitteilla. Niinkuin kiitoksen virkkauspajasta. Retriitissä oli nimittäin myös se virkkauspaja, josta
taannoin kerroinkin. Ilman sitä, mun virkkaustaidot olisivat edelleen aivan nollissa, eikä motivaatiokaan olisi kovin hääppönen. Mitään pajamaksuakaan se kurssinvetäjä ei huolinut, joten mä tuuppasin sille pakettiin rätin. Ihan itse virkkaamani, johon osasin tömmosen reunapitsinkin pyöräyttää. Hah, mä olen tuosta rätistä ehkä ylpeämpi kuin yksikään lapsonen piirrustuksistaan.
Ohje: Varresta varpaisiin, omasta päästä
Lanka: Utunalta, myytiin ilman vyötettä, joten enhän mä enää muista
Puikot: 3,5 mm
Viimeisesnä, vaan ei lainkaan vähäisimpänä tuuppasin pakettiin vielä sukat. Ne on sellaiset spesiaalisukat, jotka kiljuivat jo lankavyyhteinä aikovansa sukiksi juuri kaimalleni. Jo silloin oli ajatus kiitää siitä, että se kaima vaan on olemassa. Muuta ei tarvita.
Paketti saavutti määränpäänsä ja päättelin
tästä postauksesta, että siellä taidettiin tykätä. Se mun sielunsisko, hengenheimolainen ja kauheen tärkeä ihminen, muistaa ehkä taas tovin olevansa tärkeä ja ennenkaikkea kovin tykätty ja ehdottomasti hulvattomin HU-HUU-hölmöläinen.
