Joulukuun alkuun olin merkinnyt kalenteriini kaksi päivää koulutusta. Ensimmäistä koulutuspäivää edeltävänä iltana hätäilin aivottoman luentoneuleen perään - mulla ei ole mitään sopivaa kesken! Piti ehdottomasti saada alulle jotain sellaista, mitä ei tarvitsisi neuloessa ajatella ollenkaan, mutta josta tulisi kuitenkin jotain niin kivaa, että voisin antaa sen lahjaksi.
Lanka: Grignasco Cashmere (harmaa ja ruskea) ja Hopeasäie Cash (keltainen)
Puikot: 4,0 mm
Lankalaatikoita ratsatessa jäin pyörittelemään käsissäni neljää kashmir-kerää. Niistä oli jo vuosia pitänyt tuleman raitainen huivi, joten nyt päätin ryhtyä toimeen. Harmaa ja ruskea värikombo tuntui tuhottoman tylsältä, joten kaivelin varastosta vielä kauneimman keltaiseni, Hopeasäikeen Cash -vyyhdin. Riemuitsin itsekseni mahtavista lankalöydöistä, joita näemmä voi kaivella ihan omasta kotilankakaupastaan.
Koulutuspäivänä tikuttelin tyytyväisenä aivotonta raita-osuutta ja kotona aloin pohdiskella, mikä huivi tästä oikeastaan olikaan tulossa. Alkuun olin suunnitellut
Kottaraista, mutta sitten totesin, että raitaosuus olisi näillä langoilla jäänyt liian pieneksi, eikä kaavio taipunutkaan muokkauksiin niin helposti, kuin olin ajatellut. Kaivelinpa sitten Ravelrystä simppelin näköisen huiviohjeen, josta nappasin omaan huiviini vain reunapitsin. Ja kas, niin saatiin neulottavaa seuraavaankin koulutuspäivään.
Koulutuksen jälkeen jäi kotiin vielä vähän neulottavaa ja pingotushommia. Sen jälkeen mulla olikin käsissäni ihanan iso ja uskomattoman pehmeä kashmirhuivi. Keltainen reunus ja superpehmeä lanka olivat alkaneet puikoilla huudella ystäväni perään. Mielessä vilkkui myös huvittava muisto siitä, miten ystävä oli syksyn kylmässä kietonut kaulaansa lapsen villahousut, kun ei sillä hetkellä sattunut muuta sopivaa olemaan käsillä. Jos se jatkossa kietoisi kaulaansa vähän kashmiria ja pysyisi lämpimänä? ;)
