Judiuni kertoi blogissaan keskeneräiseksi jääneistä töistään ja haastoi muutkin kertomaan omista ufoistaan. Napit puuttuu esittää, maailman kurjimmat keskeneräiset:
Muistaakseni vuoden 2006 keväällä pyysin ilkeää äitipuoltani (oikeasti se ei ole ilkeä, vaan maailman paras) neulomaan mulle tilkkupeiton. Äitipuoli neuloi ja mä lupasin itse yhdistää. Miksi ihmeessä minä ne lupasin yhdistää? Inhoan saumoja. Tämän lupaan saada valmiiksi - viimeistään eläkepäivillä.
Ja kas, sitten löytyy pitsihuivi. Mallina
Zetor, jonka kanssa mulla ei käy kemiat yksiin. Muistan työn lopahtaneen siihen, kun mallikuvio ei tuntunut jäävän päähän mitenkään. Pitäisi paneutua asiaan uudelleen, mutkun lankakin on niin ohutta, pölisee ja on karheeta.
Tämän haluaisin kyllä ottaa aktiiviseen neulontaan vaikka ja heti, mutta tähän aikaan vuodesta pitää neuloa niin paljon hyshys-juttuja, ettei näin isoja juttuja voi itselleen neuloa. Jos vaikka tammikuussa sitten. Kyllä siitä isona vielä
Plain and simple tulee.
Jämäpeitto on kasvanut jo aika isoksi, mutta vielä on jämiä jäljellä. Tämä on oikeastaan työn alla, ainakin joka toinen viikko virkkaan siihen jämän tai kaksi. Tällä on siis suuri mahdollisuus valmistua joskus.
Kämmekäs. Tästäpä tuli tosiaan yhden illan juttu, kun toiseen ei enää riitä lanka. Näin on viimeaikoina käynyt, kun olen jämien kanssa alkanut pelata. Jos jollakulla lojuu siis nurkissa Manos del Uruguayn Silk Blendiä tuossa värissä, niin tarjotkaa mulle! Ostan pois kuleksimasta!
Kuvaamattomana löytyy vielä toinenkin jämärojekti: lasten sukat Nallen ja Maijan jämistä. Loppui sitten siitäkin lanka kesken. Että jos on jollakulla roikkuu turhanpanttina n. 20 g tummansinistä Novitan Nallea, niin sitäkin saa tarjota.
Kaivelkaas muutkin kätköjänne ja esitelkää ufonne. Nyt vaaditaan luurangot ulos kaapeistaan!
P.S
Ohohupsis! On mulla vielä tämmönenkii:
Verkkopitsiä valtavilla puikoilla ohuesta langasta. Ei vaan huvita enää. Lienee pakko joskus pakottaa itsensä neulomaan tämä loppuun.
