Vähän ennen joulua sain käsiini ensimmäisen kerran Dropsin Cotton Merinoa. On kuulkaas kiva lanka! Pehmeä ja puuvillainen, mutta ei kuitenkaan niin halkeileva kuin pelkkä puuvilla. Kaiken hyvän päälle siinä on vielä monta herkkua väriäkin, erityisesti sellainen ihana, murrettu keltainen. Siitä täytyi ehdottomasti neuloa pipo!
Puuvillamerinoa pipon sisäpuolelle, jotta ei varmasti kutittaisi ja 100% merinoa päälle, jotta varmasti olisi lämmin. Tuplapiposta tuntui tulevan niin paksu, etten uskaltanut ryhtyä tekemään piposta pidempää, löpöttävämpää mallia. Pelkäsin, että pipo vain töröttäisi jäykkänä päälaella.
Siitä piti siis tuleman sellainen ihan tavallinen, istuva pipo. Sellainen siitä toki tuli, mutta jäi mokoma lyhyeksi! Ääh! Koskapa tämä selvisi täydellä varmuudella vasta jouluna, alkoi joulun jälkeen uuden, paremman pipon tikuttelu.
Kun ensimmäinen pipo oli jo mokattu, ei mulla ollut enää juurikaan hävittävää. Ehkä se löröttävämpi versio sittenkin voisi toimia. Ja heureka! Sehän toimii!
Lanka: Drops Cotton Merino (keltainen) ja Drops Merino Extra Fine (ruskea ensimmäisessä pipossa) sekä Cascade Yarns 220 Sport (ruskea toisessa pipossa)
Puikot: 4,0 mm
Kahden ihan samanlaisen pipon neulominen tuntui tylsältä, joten jälkimmäisen pipon sisään piilotin sydämen sijaan kisun (Vai ketun? Noh, jonkun eläimen.)
Näinä muutamina pakkaspäivinä olen jo ehtinyt ihmetellä, miksi mulla ei itselläni ole tuollaista pipoa. Ei nimittäin yksinkertainen pipo juuri riitä, kun viilettää pakkaskelillä polkupyörällä mäkiä alas. Aivothan siinä jäätyy. Pitänee ryhdistäytyä ja alkaa suojata ystävien aivojen lisäksi myös omiaan.