Iso, pörheä ja muhku!

Heti kun uusin Ulla ilmestyi, SE oli saatava puikoille. Ja pikaisesti se myös puikoilta pääsi, niin oli ilo neuloa. Ihanan helppoa, pehmeää, kaunista ja mmmm.. Tämä malli pääsee takuulla puikoille vielä uudelleen!

Ohje: Titanium

Lanka: Drops Alpaca, kaksinkertaisena

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: I'm bulletproof

Huivi on valtava! 

 Kaikessa valtavuudessaan ja pehmeydessään tämä on kääriytymishuivien aatelia. 

Lähdenpä siis ja kääräisen tähän ihanaan vihreään yhden ihanan kehrääjän.

Kevät keskellä marraskuuta

Pelastin itselleni lupiinilla käsinvärjättyä Kamenaa viime kevään retriitissä. Päätin, että siitä tulee huivi, mutta mallin valinta tuntui kovin hankalalta. Lankaa oli vain 100 grammaa ja koska se oli käsinvärjättyä, sitä ei saisi mistään enää lisää.

Ohje: Minttumaari-huivi

Lanka: teetee Kamena, käsin lupiinilla värjätty

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Keväisä

Uskaltauduin aloittamaan Minttumaari-huivin, sillä ajattelin sen olevan siinä määrin simppeli, että minäkin osaisin sitä vähän muokata, ellei lanka riittäisikään. Simppeli se tosiaan oli, valmista tuli vikkelään, kun kaaviota ei tarvinnut jatkuvasti seurata. Lanka tosin ei ihan riittänyt, se loppui mokoma kesken päättelykerroksella. Purin ja päättelin yhtä kerrosta aiemmin - eipä tuo onneksi haittaa tahi missään näy. 

Langan väri on jännä. Kerällä se näytti kovin harmaalta ja vähän jopa luotaantyöntävän tylsältä. Pingotuksesta kuoriutui kuitenkin ihan selvästi keväinen, yllättävän kirkkaan vihreä huivi. Kummallista. 

Unelman pehmeää

Ostin kesällä ensimmäisen Casbah-vyyhtini. Se oli rakkautta ensimmäisistä silmukoista lähtien - oooh, mitä pehmeyttä!

Ohje: Spring Foliage kirjasta Botanical Knits

Lanka: Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock

Puikot: 3,0 mm

Ravelryssä: Jou-jou

Loin silmukat jo heinäkuussa, kauniina kesäpäivänä kahvila Muistossa kera neulovien tovereiden. Sain tuolloin aikaan vain ensimmäisen kämmekkään ranteen, jonka jälkeen työ jäikin odottelemaan aikoja parempia. Onneksi sain syksymmällä aikaiseksi tarttua näihin uudelleen ja rykäisin kämmekkäät päivässä valmiiksi.

Ohje on kertakaikkisen nerokas. Ainoa haittapuoli on ohjeistus neuloa kämmekkäät sukkapuikoilla, jolloin ainakin meikäläisen käsialalla jokaisen puikon vaihtumiskohtaan jää löysempien silmukoiden raita. Olisi pitänyt hoitaa homma kotiin taikalenkillä, mutta tajusin sen liian myöhään. Potutti ankarasti, mutta minähän en pura! Päätin sopeutua ja totutin itseni ajatukseen, että kämmekkäät ovat kovin kauniit pienine kauneusvihreineen. Niin hyvin itseni tähän ajatukseen totutin, että aion jopa uskaltaa antaa nämä lahjaksi. Vaan kenenköhän joulupakettiin nämä eksyvätkään? Hähä, nähtäväksi jää.

Pukinkontti pursuaa

Joulupukilla on ollut tänä vuonna karsee kiire. Se ei ole ehtinyt oikein hoitaa hommiaan, joten mä olen yrittäny vähän jeesiä. Muutama sukkapari, pipoa, kämmekästä ja huivia on ehtinyt jo pukinpussiin valmistua. Lienee sanomattakin selvää, etten voi kaikkia niitä vielä täällä esitellä, mutta jos nyt ainakin yhden sukkaparin vilauttaisin.

Ohje: Manamansalot

Lanka: Cascade Yarns Heritage 150

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Mammaset

Ihanan pehmeä merinosukkalanka yhdistettynä kauniiseen ja silti niin simppeliin sukkamalliin - oikeaa neulomisen riemua! Suosittelen siis sekä lankaa että mallia!

Mun omat kurret!

Mä olen tahtonut oravasukat jo pitkään. Vihdoinkin mulla semmoset on!

Ohje: The Squirrel Socks

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöistä pääosin, valkoinen on Dropsin Fabelia

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Kurre

Iik, iik! 

Nepäs on minun, minun, minun! 

Pakkoneulomista

Mulle kävi kesälomalla semmoinen kamala moka, että otin lomareissulle liian vähän neulottavaa mukaan. Kesken reissun loppui siis lanka ja projektit kesken. Hirveää!

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Katia Darling

Puikot: 2,0 mm

Ravelryssä: OMG, I'm out of projects!

Yritin kärvistellä tovin ilman neuletta, mutta eihän siitä mitään tullut. Kipaisin lähimpään lankakauppaan ja ostin pienen kerän liukuvärjättyä sukkalankaa: 40% polyamidia, loput villaa ja yksisäikeinen lanka. Tää on niin tätä - mitä ihmettä mä ajattelin? Ei tullut sitten yllätyksenä, että neulominen ei ollutkaan kivaa, lanka tuntui muoviselta ja pörheä neulepinta ei tuntunut miellyttävältä. Loma loppui ja kämmekkään puolikas hautautui muiden keskeneräisten alle.

Syksymmällä kaivelin keskeneräisen kämmekkään puolikkaan esiin ja ajattelin purkaa mokoman. Ennen purkuoperaatiota nukuin yön yli ja aamulla keksin sittenkin neuloa kämmekkään loppuun ja tein sille vielä kaverinkin. Olipa helpottavaa saada yksin keskeneräinen työ ja typerä lanka pois pyörimästä! Parasta on kuitenkin, että lopputuloksesta tuli kovin nätti, vaikka neulominen ei mukavaa ollutkaan.

Laatikon pohjalta käyttöön

Mä neuloin jo aika monta aikaa sitten tossut. Kuvittelin, että ne ois isoina ja löröinä tossukoina oikein kivat ja mukavat, mutta totuus oli toinen: eihän ne pysyneet jalassa ollenkaan! Hautasin ne sittemmin sukkakorin pohjalle ja unohdin. Vähän aikaa sitten ne tulivat taas sukkakorin pohjalta vastaan ja keksin työntää ne pesukoneeseen - nyt kutistetaan tossuista paremmat.

Pesukoneesta kaivelin kovin somat tossut, jämäkämmät ja toki omaan jalkaan auttamattoman pienet.

Hautasin taas tossut, tällä kertaa lahjakorin pohjalle ja jäin odottelemaan tossuihin sopivia jalkoja.

Lauantaina ne sopivat jalat kävivät meillä kylässä ja tossut sopivat saajalleen kuin nakutettu.

Ilman mitään koristeluja tossut olivat vähän tylsät, joten kaivelin koristeiksi kauneimmat nappini: toiseen pääsi villakoira ja toiseen katti. Kovin ovat somaset!