Karvamagneetti

Tiedättehän te sen mustan villatakin, joka sopii kaikkien vaatteiden kanssa, asuun kuin asuun? Sen, jonka jokainen tarvitsee, mutta harva jaksaa neuloa. Just se on puuttunut mun vaatekaapista jo pitkään ja siihen on ollut ihan oikea ja järkevä syykin: kissankarvat. Sehän imee itseensä jokaisen ilmassa leijuvan irtokarvan. Ja musta, yäk musta! Miten tylsä ja inhottava väri neuloa, kuka jaksaa?

Jos asenne on tämä, niin mun on edelleen vähän vaikea ymmärtää, miten tässä nyt näin kävi. Että tässä se nyt on, se musta takki. Ihan itte tein ja ihan todella upeesti se vetää karvaa puoleensa. 

Ohje: Minette Cardigan

Lanka: Drops Cotton Merino

Puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm

Ravelryssä: Musta

Jos joku nyt sitten kuvia katsellessa innostuu takista ja tahtoo samanlaisen, niin suosittelen miettimään pari kertaa, ennen kuin satsaa ohjeeseen. Ohje vilisi virheitä ja oli epäselvä, joten aika monessa kohtaa erityisesti ohjeen alussa sai miettiä, lieneekö puikoilla nyt alkuunkaan oikea määrä silmukoita ja mitähän ihmettä tästä on tulossa. Pienellä pähkäilyllä ongelmista toki selvisi, mutta maksulliselta ohjeelta vaadin selkeyttä ja huolettomuutta, sillä siitä mä olen mielestäni maksanut. Siihen on ihan syynsä, etten juurikaan muokkaile valmiita malleja tai suunnittele omia: mä haluan vaan neuloa niin, että joku on jo ajatellut mulle kaiken valmiiksi.

Onneksi valitsin langan edes oikein. Tää Cotton Merino on ehdottomasti mun ikisuosikki, ei siitä mihinkään pääse. Pehmeä ja sopivanpaksuinen, huokeakin vielä. Annan vaan vähän miinusta siitä, että langasta irtosi väriä aika reippaasti sekä neuloessa, että kastellessa, mutta jospa väri tästä edes pysyisi takissa.

Kökkö ohje, hyvä lanka, kiva takki. Karvojen nyppiminen takista yksitellen on kauheen rentouttavaa puuhaa, eiks je?

Sipulista, alpakasta, kivipähkinästä ja raidoista - niistä on pienet takit tehty!

Melkein kaksi vuotta sitten kasvivärjäyskurssilla tuli värjäiltyä kaikenmoista ihanaa ja vähemmän ihanaa. Monta ihanaa lankaa on jo neulottu, mutta nämä ihanat sipulilangat odottivat sitä oikeaa projektia.

 

Ohje: Basic Raglan Baby Cardigan Sweater

Lanka: A.P.D.O.O. Alpaka, punaisella ja keltaisella sipulilla värjättyä

Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm

Ravelryssä: Little Onion

 

Se oikea projekti pamahti päähän ihan yllättäen - sipulilangat ovat ehdottomasti pikkuinen takki!

 

Kummityttö pysynee tässä alpakanpehmeässä takissaan lämpimänä koko ensi talven.

Kivipähkinänapit ainakin olivat hitti, sekä mun, että kummitytön mielestä. Aika kiva tuli koko nutusta.

Vappu 2014

Viime viikolla näin kirpparin ikkunassa hurmaavan mekon. Pelastin sen kotiin ja vannotin itselleni, että sitä pitäisi myös käyttää. Ohuenohuet olkaimet saivat mekon tuntumaan liian avonaiselta ja kylmältä vielä näille säille, joten jotain pientä se kaipasi kaverikseen.

Ohje: Hyss

Lanka: Drops Cotton Merino

Puikot: 5,0 mm

Ravelryssä: Vappu 2014

Tämänhetkinen suosikkilankani, Cotton Merino toimii tässäkin mainiosti. Se on ihanan pehmeää ja lämmintä, muttei kuitenkaan kesää vasten liian lämmintä. Olen hurahtanut tähän puuvillan ja merinon yhdistelmään aivan tyystin - miksi ihmeessä en ole aiemmin älynnyt, miten huippua tällainen lanka voikaan olla? Sen lisäksi, että se on käytössä mukava päällä, lankaa on myös mukava neuloa. Inhoan neuloa pelkkää puuvillaa, sillä se usein halkeilee ärsyttävästi. Tämän langan kanssa sitä ongelmaa ei ole, kiitos sen merinonpuolikkaan. 

Asukokonaisuus on nyt täydellinen, enää puuttuu lämpimät säät, sillä näiden kuvien jälkeen vaatteet vaihtuivat farkkuihin ja nakatakkiin, huiviin, pipoon ja sormikkaisiin. Mutta kyllä se kesä sieltä vielä tulee, aivan varmasti!

Villaa ja alpakkaa kesäksi

Puikoilta putosi takki. Sopivasti toukokuun helteille. Ennen tätä kevättä en tiennyt, että toukokuussakin voi olla helteitä. 

Ohje: Leaflet

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Leaflet

Onhan se nyt vähän kuuma, mutta varmasti niitä viileitä aamuja ja pimeneviä iltojakin tähän kesään mahtuu. Sillon tämä takki tulee varmasti tarpeeseen.

Takki oli kovin kivaa ja nopeaa neulottavaa, suosittelen sekä ohjetta, että lankaa lämpimästi. Ainoana poikkeuksena ohjeeseen tuikkasin takkiin napit, sillä ilman kiinnitysmekanismia pelkäsin takin jäävän vähemmälle käytölle.

Vaikkakin tämä on perustakki, perusvärissä, niin kiva on silti. Ei menny tunnit neuloessa hukkaan.

Räkätakki

Helmikuun alussa loin silmukat vihreään neuletakkiin. Takki eteni hurjaa vauhtia kohti kainaloita, kunnes jäi kokonaan muiden töiden jalkoihin. Pari viikkoa ennen retriittiä päätin, että takki on ylläni retriittissä. Ja siitähän pidettiin kiinni.

Ohje: BFC

Lanka: Drops Lima

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: My Boyfriend

Siellä mä sitten heiluin upouudessa takissani koko viikonlopun. 

Neulominen oli heleppoo ku heinänteko, ja sopivakin tuli het kerralla. Erittäin kiva ohje siis! Siitäkin huolimatta, että takki neulottiin alhaalta ylöspäin. Lanka on kaunista, ihanan vihreää ja pehmeää. Se langan nimi, Lima, vain tuottaa näitä kovin räkäisiä mielleyhtymiä.

Ohjeenmukaiset taskut jäivät neulomatta, sillä takki näytti niin hyvältä ilmankin. Enkä väitä, etteikö laiskuudellakin olisi ollut osuutta asiaan.

Ihan perustakki, mutta ah, niin kiva. Kyllä kannatti neuloa.

Vihreää limaa

Eiliseen koulutuspäivään piti keksiä vikkelästi jotain aivotonta neulottavaa, jotta ajatukset pysyvät koulutuksen aiheissa. Loin silmukat villatakkiin ja posottelin menemään koko päivän. Illalla vielä kotona neuloskelin muutaman kerroksen ja nyt ollaan jo vyötärön kohdalla menossa.

Tästä tulee isona BFC, eli Poikaystävätakki. Lankana mulla on ihanan vihreää Limaa - aika osuva nimi tän väriselle langalle.

The raitatakki

Taisin jo menneen vuoden puolella mainitakin, että olen neulonut itselleni villatakin. Minä. Itselleni. Villatakin. KYLLÄ!

Ohje: Etude in Stripes

Lanka: Drops Alpaca (yksivärinen oranssi) ja Evilla Artyarn 8/2 (liukuvärjätty)

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: Etude in Pumpkin Stripes

Jos siinä on alpakkaa, ihan rehellistä villaa, raitoja ja pelkkää sileää neuletta, niin ei kai se kovin ikävää neulottavaa voi olla? No ei ollut. Kivaa, rentouttavaa ja palkitsevaa kylläkin.

Parasta tässä lienee kuitenkin, että takista tuli sopiva. Ja ihan säkällä tietenkin. Mallitilkuthan on ihan humpuukihommia. Tämä on ollut käytössä miltei jatkuvasti valmistumisensa jälkeen.

Kuvista kiitos jälleen kerran Emmalle!

Viluiselle kummitädille

Tämän neuleen tarina on Pitkä, nimenomaan isolla P:llä.

Keväällä 2009 ostin kilon Sandnes Garnin Alfaa Leppävirran Taito Shopista (ja asiasta kukkaruukkuun, Epa oli reissussa mukana). Ajatuksena oli neuloa itselleni Owls-paita. Paidan aloittaminen lykkääntyi, liekö kesä vienyt taas halut kuuman villapaidan neulomiselta. Langat odottivat paperikassissa neulojaa pitkään ja hartaasti, sillä näiden lankojen tielle kiilasi toinen työ - tuskien taival.

Tätä neulottiin pitkään ja hartaasti, sillä neulomista tahditti purkaminen, itkeminen ja koko neuleen seinään paiskominen. Liekö siinä myös syy, että tämä lojui puolivalmiina sängyn alla reilun puolivuotta?  

Noh, se tuli valmiiksi, pidin sitä iloisena koko talven 2009-2010 ja tulin siihen tulokseen, etten tarvitse toista paksua villapaitaa. Varsinkaan, koska tämän lisäksi kaapista löytyy pari paksun sorttista perintökalleuspaitaakin. Lisäksi aloin olla erittäin varma siitä, että minun pöllöt eivät koskaan saisi näkökykyä, koska kymmenien nappien ompeleminen paikalleen veisi minulta varmasti pidempään kuin itse paidan neulominen.

Heti Owls-idean hylkäämisen jälkeen eräs Dropsin palmikkohuppari alkoi vihjailla minulle epäilyttävään sävyyn. Se piti kai neuloa. Oli vain yksi mutta: olin vasta saanut yhden Dropsin hupparin neulottua, eikä neulominen ollut nautinto. Lisäksi en tarvinnut moista hupparia. 

Vaan sitten ne palaset loksahteli paikalleen. Neuloisin hupparin kummitädilleni ja haastaisin itseni tekemään tästä hupparista mukavaa neulottavaa. Pessimistinä nimesin projektin kuitenkin Ravelryyn ei niin positiivisesti: Kaivaa verta nenästään.

Noh, pessimisti voi näyttää nyt pitkää nenää itselleen. Neulominen oli kyllä kivaa, vaikka aloittamisen ja loppuun neulomisen välissä olikin useampi kuukausi. Aloitin elokuussa 2010, neuloin n. 10 cm ja jätin tekeleen lojumaan keittiöön. Piti muka valmistua jouluksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita. Se sai lojua tammikuuhun 2011 asti, kunnes alkoi langanostolakko ja keskeneräisten töiden urakointi. Lisäksi kummitäti kertoi jouluna kaipailleensa lämmintä villapaitaa, mutta vielä ei ollut sellaista vastaan kävellyt. Puikkoihin oli siis tartuttava pikimmiten.

Ohje: Drops Designin palmikollinen huppari

Lanka: Sandnes Garn Alfa

Puikot: 5,5 mm ja 6 mm

Ravelryssä: Kaivaa verta nenästään

Lopulta huppari neuloutui viikossa ja siitä tuli ihana. Hupparilähetyskin on jo saavuttanut Keski-Suomen, joten kummitädin ei tarvitse enää palella.

Niin ja kuvattukin on - sekä sisällä että ulkona. Jostain syystä ne sisäkuvat oli kuitenkin säädyllisempiä. Ulkokuvaus suoritettiin äireen kans, ja pölläälyksihän se meni.