Urpoilija

Neuloinpa tässä päivänä eräänä pipon. Näyttääkö teistäkin, että mä taisin mokata?

Aiks kiva urpopipo! 

Koska inhoan epäonnistumisia, enkä yleensä pura mitään, olin tätäkin urpolakkia jo viskaamassa roskikseen. Malli on kuitenkin niin kiva, etten halunnut heittää tätä hukkaan. Itselleni epätyypillisesti purin puolikkaan pipon ja neuloin muutaman kaaviontoiston lisää. Ja kas vaan, ihan kelpo pipo siitä sittenkin tuli.

Ohje: Fortnight

Lanka: Cascade Yarns 220 Superwash

Puikot: 4,5 mm

Ravelryssä: Good Old Jared

Urpoilusta huolimatta malli on mitä mainioin, tämän vois ehdottomasti tikutella vielä uudestaan. Seuraavan kerran kiinnitän kuitenkin huomiota siihen turkasen tiheyteen, jos vaikka tulis sopiva pipo ihan ekalla kerralla.

Aina ei suju

Tiedättehän, kun aina kaikki ei mene niinkuin elokuvissa? Saati niinkuin Strömsössä.

Esittelin jo aikoja sitten teille Keltakultakorin. Se viihtyi korina noin kaksi päivää, kunnes alkoi venyä ja vanua. Nykyään se asuu roskiksessa.

Entäs sitten nämä ihanaiset Kesätiikerini? 

Kiitos eräänkin Herra Kippuraisen, toisesta sukasta puuttuu alin nappi ja kaikki muut napit on järsitty melko rustiikkisen näköisiksi. Käyttöä näille sukille ei juuri ole tullut, koska nappeja tullaan järsimään myös silloin, kun sukat ovat jalassani. 

Keltakultakorin epäonnistumisesta ei voi syyttää kuin itseään. Sukkien kohtalosta taas - ei voi syyttää ketään. Ei kai ketään noin söpöä voi syyttää mistään?

Tunika a.k.a. teltta

Pari viikkoa sitten pakkasin matkalaukkua kahden viikon reissua varten. Päätin ottaa mukaan vähän isomman projektin, johon voisi keskittyä koko reissun ajan. Nappasin mukaan viisi vyyhteä erittäin hyvin marinoitunutta Novitan Karhua ja menneen syksyn Novita-lehden. Syksyn Novitassa oli kaunis tunika (Ravelryssä), josta olin haaveillut heti lehden ilmestymisestä asti.


Mä tein jopa mallitilkun ja kaikki, valkkasin kooksi M ja neuloin päivän jos toisenkin. Epäily jostain valtavasta mokasta kävi mielessä kerran jos toisenkin, mutta jatkoin vain neulomista. Kun helma oli valmis ja sovitin tunikaa ekan kerran, moka varmistui. Siitäkin huolimatta jatkoin etukappaletta, kun halusin nähdä, miltä pitsineule näyttäisi. Ja jotain hyvää tässäkin: pitsineule näyttää kauniilta.


Tämä tunika sopisi mainiosti jollekulle vähintäänkin kolmosia odottavalle, jolla alkaa jo laskettu aika häämöttää. Lienee sanomattakin selvää, että en aio jäädä odottelemaan kolmosraskautta, vaan puran tämän tekeleen ja kiroan Novitan.

Katastrofin jälkeen on ihana neuloa jotain pientä ja aivotonta. Vallan yksinkertaista jousinneuletta, vallan yksinkertaiseen pipoon.

Ohje:Jacqus Cousteau -pipo
Lanka: Sandness Garn Lanett
Puikot: 2 mm
Ravelryssä: Better than nothing

Pipo on menestys, onneksi. Toista katastrofia en olisi ihan heti jaksanutkaan. Enkä mä kaikkine tunikahaaveineni aio luovuttaa. Seuraavana vuorossa on Still Light Tunic. Pitäkää mulle peukkuja!