Kultapalleroille tuhottavaksi

Reilu vuosi sitten tikuttelin monta ihanan lanoliinista, luonnonväristä villavyyhtiä peitoksi. Siitä tuli sellainen haiseva, muistattekos? Mitähän lienen ajatellut, kun kuvittelin peiton olevan mun, ihan ikioma? Ensimmäisenä iltana peiton kulmassa oli jo pieni huopunut kohta, Herra Kippuraisella kun on tapana rakastaa villaa melko kovakouraisesti.

Kuvassa näkyykin peiton tämänhetkinen tila. Eihän sitä ole voinut karvanaamalta poiskaan ottaa, kun toinen sitä niin kovin rakastaa. Sinne meni meikäläisen torkkupeitto, toivottavasti mä saan joskus edes lainata sitä.

Ohje: Omasta päästä

Lanka: 50% koirankarvaa, 50% lampaanvillaa, keltainen itse sipulilla värjätty

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Rekku

Tästä peittojen suuresta suosiosta innostuneena laitoin puikoille toisenkin peiton. Entistäkin haisevamman! Langassa oli puolet koirankarvaa, puolet lammasta, ja lemu oli sen mukainen. Hyh! En voinut kuvitellakaan neulovani siitä mitään järkevää, joten kissojen peitoksi se oli oikein oiva.

Katit ovat diggailleet peittoa kovin jo neulomisvaiheessa: lankaa on ollut kiva maiskutella kesken neulomisen ja puolikkaan peiton päälle on pitänyt änkeä väkisin päiväunille. Vähän ennen pingotusta peitto ehdittiin jo koemaistaakin.

Peitosta tuli pieni ja soma, kattien tuhottavaksi oikein sopiva. Toivottavasti se kelpaa näin vähemmän löyhkäävänäkin, sillä pesun jälkeen haju hävisi ja lanka pehmeni entisestään. Olisin siis sittenkin voinut tehdä tästä jotain järkevää. Ohohups.