Raitoja! Jee!

Emma kaipaili syksyllä opinnäytetyötään varten testineulojia. Lupauduin heti, vaikkein vielä edes tiennyt, mitä olin testineulomassa. Tiesin kuitenkin, ettei Emmalta ennenkään ole rumia malleja syntynyt, aina ovat meikäläiseen osuneet ja uponneet. Näin kävi tälläkin kertaa.

Ohje: Finnsheep striped cowl

Lanka: Cascade Yarns 220

Puikot: 4,5 mm

Ravelryssä: Hyshys

Koska aikataulu oli tiukka ja mun neulonta-aika rajallinen, en ehtinyt testineuloa koko settiä, ainoastaan tuon kaulurin. Toiveissa olisi vielä neuloa lapaset ja pipotkin, mutta kun vaan aika antais myöden. Joku päivä vielä..

Jos tämä jollekulle oli vielä ihan uusi kaulurimalli, niin kipaiskaa pian kauppaan hakemaan uusin Moda tai kurkatkaa ainakin lisätietoja Villaviidakosta. Laittakaas muutkin Pässinpökkimät puikoille, ihanaa neulottavaa, ihananine raitoineen! 

Tuplapipo tuplana

Vähän ennen joulua sain käsiini ensimmäisen kerran Dropsin Cotton Merinoa. On kuulkaas kiva lanka! Pehmeä ja puuvillainen, mutta ei kuitenkaan niin halkeileva kuin pelkkä puuvilla. Kaiken hyvän päälle siinä on vielä monta herkkua väriäkin, erityisesti sellainen ihana, murrettu keltainen. Siitä täytyi ehdottomasti neuloa pipo!

Puuvillamerinoa pipon sisäpuolelle, jotta ei varmasti kutittaisi ja 100% merinoa päälle, jotta varmasti olisi lämmin. Tuplapiposta tuntui tulevan niin paksu, etten uskaltanut ryhtyä tekemään piposta pidempää, löpöttävämpää mallia. Pelkäsin, että pipo vain töröttäisi jäykkänä päälaella.

Siitä piti siis tuleman sellainen ihan tavallinen, istuva pipo. Sellainen siitä toki tuli, mutta jäi mokoma lyhyeksi! Ääh! Koskapa tämä selvisi täydellä varmuudella vasta jouluna, alkoi joulun jälkeen uuden, paremman pipon tikuttelu.

Kun ensimmäinen pipo oli jo mokattu, ei mulla ollut enää juurikaan hävittävää. Ehkä se löröttävämpi versio sittenkin voisi toimia. Ja heureka! Sehän toimii!

Ohje: Christopher

Lanka: Drops Cotton Merino (keltainen) ja Drops Merino Extra Fine (ruskea ensimmäisessä pipossa) sekä Cascade Yarns 220 Sport (ruskea toisessa pipossa)

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Hidden Heart ja Renaissanse

Kahden ihan samanlaisen pipon neulominen tuntui tylsältä, joten jälkimmäisen pipon sisään piilotin sydämen sijaan kisun (Vai ketun? Noh, jonkun eläimen.)

Näinä muutamina pakkaspäivinä olen jo ehtinyt ihmetellä, miksi mulla ei itselläni ole tuollaista pipoa. Ei nimittäin yksinkertainen pipo juuri riitä, kun viilettää pakkaskelillä polkupyörällä mäkiä alas. Aivothan siinä jäätyy. Pitänee ryhdistäytyä ja alkaa suojata ystävien aivojen lisäksi myös omiaan.

Herra Hakkaraisen hikiset ja tympeet sukat

Aloitin neulomaan näitä sukkia elokuussa 2012. Kaavio oli niin epäselvä, että ensimmäisen sukan valmistuttua toiseen sukkaan ei riittänyt enää mielenkiintoa. 

Ohje: Rovásírás-sukat

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Herra Hakkarainen

Vuodenvaihteessa sipaisin toisenkin sukan puikoille, tässä keskeneräisten loppuunsaattamisen vimmassani. Totesin jälleen, että kaavio on epäselvä ja sitä myöten koko sukka tuntui ihan typerältä. Tuskastelin ja tikuttelin toisenkin sukan loppuun, että pääsisin tästä keskeneräisestä eroon. Ja pääsin! Hurraa!

Molemmat sukat neulottuani voisin sanoa, että pääsin jo jyvälle kaaviosta, mutta uudestaan en kyllä lähde tätä mallia neulomaan. Yäk.

Poroja!

Viime kesänä tehtiin lomareissu Lappiin. Tällaiselle eläinhöperölle parasta koko reissussa oli tietysti porot. Auto pysähtyi aika monta kertaa tien viereen, että mä pääsin juoksemaan kameran kanssa niiden perään. Pelkäsivät mokomat, vaikka mä oisin ihan vilpittömästi vain ottanut pari kuvaa ja ehkä rapsuttanutkin vähäsen.

Poroista ja tietysti kirjoneuleestakin innostuneena halusin ehdottomasti myös neuloa poroja.

Ohje: Perussukka + fornicating deer chart

Lanka: Hopeasäie Basic

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Reindeers

Aloittaminen venyi joulukuulle asti, mutta tulipahan tehtyä. Kyllä nyt on kahelit ja päheet sukat mulla!

Näitä sukkia on neuleprojekteistani eniten ihmetelty ja kummasteltu. Kovasti on toisteltu: "Miksi?" No hmph, kun musta ne on hauskat. Ja hienot. Ja kaikkee. Minkä mä omituiselle huumorintajulleni mahdan. Vaan nyt on tilaisuutenne tullut: antaa palaa ja kommentoikaa! Onko ne nyt ihan kauheet vai ihan kauheen siistit? 

Viimonen paketista paljastunut

Tämä yksi joululahja on vielä vilauttamatta. Väittäisin, että se on männä vuonna neulomistani lahjoista kaikkein kaunein.

Ohje: Zetor

Lanka: 100% villaa, mumman mitä luultavimmin suopursulla värjäämää

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: Jyväjemmari

Oikeastaan, olen aloittanut huivin neulomisen jo vuoden 2009 syksyllä. Siitä piti tuleman joululahja mummalle. Tulihan siitä sellainen, mutta silloin ei ollut mielessä, että se valmistuisi vasta jouluksi 2013. 

Pitsikaaviossa oli jotain perin kummallista - se ei mahtunut päähäni mitenkään. En oppinut sitä millään ulkoa, enkä löytänyt siitä mitään loogisuutta. Liekö sillä ollut osuutta asiaan, että en ollut tätä ennen juurikaan pitshuiveja neulonut. Hermohan siinä sitten meni, joten jätin sen lepäämään, köh, ihan hetkeksi vain.

Syksyllä 2013 keksin, että neulon loppuun kaikki keskeneräiset työni. Muutaman vuoden viisaampana ja useamman pitsihuivin neuloneena, en enää keksinyt, mikä tässä huivissa oli niin hankalaa. Kaavio oli simppeli ja looginen, vaikken edelleenkään sitä ulkoa oppinut. 

Kovin sievä siitä tuli. Olin enemmän, kuin tyytyväinen, että keskeneräinen möykky pingottui ihastuttavan kevyeksi huiviksi. Kyllä kelpaa nyt mumman kyläillä, vannotin nimittäin, että tätä huivia tulee käyttää, ainakin kyläreissuilla.

Kirosanoja kirosanojen perään

Menneen vuoden lopulla osallistuin jälleen kerran kuopiolaisten neulojien jouluvaihtoon, tuttavallisemmin kalakukkovaihtoon. Sain parikseni enemmän kuin tutun ihmisen, jolle halusin neuloa jotain spesiaalia. Kaivelin aikani Ravelryä, kunnes törmäsin Stegosaurukseen. Huivi näytti sievältä ja erehdyin ajattelemaan, että se olisi helppoa ja letkeää neulottavaa.

Ohje: Stegosaurus

Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: Ärh, mur ja RÄYH!

Melko pian luotuani silmukat sain huomata, että ohjeessa on virheitä vilisemällä. Sen lisäksi, että silmukkaluvut eivät pitäneet paikkaansa, englanninkieliseen ohjeeseen oli livahtanut norjankielinen lyhenne ja koko ohje oli epäjohdonmukainen ja huonosti kirjoitettu. Viestittelin huivin suunnittelijan kanssa useasti ja sain kyllä apua, mutta paljon jouduin silti pähkäilemään itse. Suurin ongelma huivin kanssa taisi olla se, että tämä oli ensimmäinen työni, jossa kokeilin konttineuletta. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut harjoitella tekniikkaa jollakin toisella työllä. Ohjeessa ei juuri tekniikasta mainittu, oletettiin liikaa, että neuloja tietää, mitä on tekemässä.

Minullahan ei ollut haisuakaan, mitä olin tekemässä, mutta useiden kirosanojen saattelemana huivi valmistui. Fiilikset nollissa paketoin huivin saajalleen, joka tuntui onneksi huivista tykkäävän. Huh. Huivin eteen vuodatetut hiki, veri ja kyyneleet eivät siis menneet hukkaan.

Sanonpahan vaan, että jos ohjeesta maksaa, ei sen tulisi mielestäni sisältää virhettä toisen perään. Ärh. Mur. Ja RÄYH! Toivottavasti ohjeesta tulee joskus parempi, korjattu versio, sillä mallin ideahan on nätti. Ennen sitä korjattua versiota suosittelen kaikkia pysymään kaukana tästä ohjeesta. Ainakin, jos tahtoo pitää neulomisen mukavana ja rentouttavana harrastuksena.

Yarrr!

Kappas! Ehti jo vuosi vaihtua, mutta meikäläisellä on vielä mooonta menneen vuoden valmistunutta juttua esittelemättä. Jatketaan siis joululahjojen parissa, toivotetaan kuintekin tässä samalla ihan HURJAN hyvää uutta vuotta juuri Sinulle!

Ohje: The SkullKerchcief

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Yarrr!

Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan onnistuneita neulekokemuksia, enemmän valmiita töitä ja vähemmän keskeneräisiä. Tammikuun aikana on täten tarkoitus tahkota kaikki keskeneräiset valmiiksi (vuosia hillottu palapeitto kyllä unohdetaan laskuista) ja kenties sen jälkeen aloitellakin töitä vähän hillitymmin. Tai sitten heti helmikuun koittaessa saa aloittaa ainakin sata uutta työtä!