Mä olen ollut kipeänä, mutta onneksi mulla on tämmönen kainalokissa. Kun kuume on sahannut ees ja taas ja mä olen vain nukkunut, tää pikkuinen pallero on nukkunut vieressä tyynyllä ja hurissut. Aika ajoin se on käynyt nuuskimassa nenää ja tarkistelemassa, viitsiskö toi nousta ruokkimaan meitä. Ihan selkeästi hän on nainen, semmoinen hellä huolenpitäjä.
Ihan toisenlainen on tää meidän äijä, Herra itse. Hänhän käy välillä vain sängyn vieressä raakkumassa ruokaa ja säntää välillä täyttä vauhtia sänkyyn kuin tuupaten mua ylös. Koska mitäs kummaa täällä nyt vaan laiskotellaan kun voisi ihanasti juosta ympäri kämppää ja telmiä! Kipeä muka, älä jaksa vinkua.
Nämä kaverit ne on hölmöjä. Onneksi mulla on jo kuume hellittänyt ja kurkkukipu alkaa väistyä. Taas kerran mä kiitän ja kumarran penisilliinin keksijää.
Parannuspuhallus täältäkin:) Joskus sitä vaan pitää myöntää, että lääketiedekin on avuksi. Pikaisia paranemisia Helinän kainalossa.
VastaaPoistaJesh, oot sitten tervehtymässä keskiviikon tukiryhmään..?
VastaaPoistaJoooo, eiköhän sitä. Tukiryhmähän mut viimeistään terveeksi tekee! :)
PoistaVoi noita sun tukihenkilöitä, mutta hyvä että voit jo pian paremmin!
VastaaPoistaTäällä kans sairastetaan ja justiinsa kun päästiin ihmisten ilmoille:/ Paranemisia!
VastaaPoistaParanemista. Upeat kainalokissat ovat onneksi seuranasi
VastaaPoistaPikaista paranemista! Onneksi on sisar hento (melkein)valkoinen hoivaamassa :)
VastaaPoistaParane pian! :)
VastaaPoistaParanemista. Onneksi molemmat kissat ei oo kolleja ;) t. Eija
VastaaPoistaTäällä ollaan onneksi taas terveiden kirjoissa! Kiitos parantavista ajatuksista!
VastaaPoista