1. joulukuuta 2012

Kökköfeller

Aina ei mene ihan putkeen nämä neulehommat. Tämä epäonnistuminen otti niin pattiin, ettei huvittanut edes kertoa siitä täällä. Nyt olen vähän jo leppynyt, joten voinen jakaa mokani teidän kanssa.

Se taisi olla vielä kesää, kun neulottiin Stephen Westin mysteerihuivia, Rockefelleriä. Neulominen oli kivaa ja malli ihana, mutta meikäläisen lankavalinta meni pieleen. Joitakin asioita pitää näemmä oppia kantapään kautta. Oppitunti nro 1504: mysteeriohjeisiin valitaan vain yksivärisiä lankoja. Aina.


Ohje: Rockefeller
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk (musta) ja Zelda's Dippins, merinosukkalanka (harmaa-musta-valkoinen)
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä: Rockefeller


Olin varannut huivia varten mustaa ja valkoista, mutta vaihdoin valkoisen vyyhdin kuitenkin tuohon pätkävärjättyyn vaihtoehtoon. Stephenin mukaan kun sellainenkin sopisi toiseksi langaksi. Noh, sehän on täysin makuasia, olisi pitänyt tajuta se jo silloin. Riskillä mentiin ja huonosti kävi - en tykkää. Huivin kauniit yksityiskohdat eivät pääse kunnolla esiin ja kokonaisuus on liian levoton. Se on toki iso, pehmeä ja kauniisti laskeutuva, mutta ruma ku mikä! Mieleni tekisi neuloa toinen, kauniimpi. Katsotaan, saanko koskaan aikaiseksi.

Tämä huivi muistutti olemassaolollaan tyhmästä värivalinnastani jatkuvasti, joten se sai uuden kodin Tuin luota. Sielläpä siitä tykätään ja minä tykkään hirmusti vastineeksi saamistani langoista. 


Tuin värjäämää Novitan Bambinoa aikas herkussa värissä.


Herkkua Madelinetoshin Tosh Merino Lightia.

Näitä lankarakkauksia paijaillessa on onneksi helppo unohtaa koko huivikatastrofi. 

18 kommenttia:

  1. Mun mielestä tuo mysteerihuivi on I H A N A !! Juuri sellainen, että sitä vain tuijottelee ja tuijottelee, ja näkee koko ajan jotain uutta :) Hyvin kaunis! Mä tykkään :) !

    VastaaPoista
  2. Minunkin mielestäni tuo huivi on kaunis, sekä myös nuo aiemmassa päivityksessä olevat sukat!

    VastaaPoista
  3. Hienohan tuo huivi on! Mutta tiedän niin tunteen, kun lopputulos ei miellytä omaa silmää. Onneksi joku muu aina tykkää niin saa lahjoitettua eteenpäin. Ja hienoja lankoja olet saanut vaihtokaupassa, ihan kateeksi käy!

    VastaaPoista
  4. Minustakin tuo huivi on sievä. Mitä enemmän katselen noita kuvia (ja varsinkin nuo rav-kuvat!), sitä enemmän pidän huivista. Mutta sillehän ei voi mitään, jos ei itse tykkääkään jostain neulomuksen lopputuloksesta. Silloin on vaan parempi etsiä uusi, rakastava koti kuin jättää huivi johonkin pimeän kaapin perukoille pyörimään. Ihan hyvät vaihtokaupathan sää teit, ihania lankoja. :)

    VastaaPoista
  5. Kaunishan tuo huivi on!
    Olen samaa mieltä Tanjan kanssa eli jos käsityö ei jostain syystä miellytä, on parempi etsiä sille uusi koti. Kaikista kalleimmaksihan se työ tulee silloin kun se vaan on käyttämättömänä jossain kaapin nurkassa.

    VastaaPoista
  6. Kuvien perusteella minustakin tuo huivi on varsin kiva, vaikken edes ole mustan, valkoisen ja harmaan ystävä. Mutta ihana että huivi sai hyvän kodin ja sinäkin vaihdoksi herkkulankoja.

    VastaaPoista
  7. Niin, makuasia. Kuvista päätellen minulle ei tulisi mieleenkään kritisoida värivalintaa, pidän kovasti!

    VastaaPoista
  8. No mun mielestä (mun, kirjavalankarajoitteisen!) tämä on yksi kauneimmista näkemistäni Rockefellereistä. Vähän tuli semmoinen starwars-assosiaatio, ei yhtään huono sekään. Toisaalta itse malli ei ehkä ole mun mielestä Westin onnistuneimpia, siinä on vähän liikaakin säätöä (vähintään ne reijät sileässä). Mutta vaihtokauppa se on joka kannattaa, kun saa itselle ei-niin-mieluisen vaihdettua käyttökelpoiseen lankaan. Ai mistäkö tiedän? Hehhee, kaikuja menneisyydestä ;-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thaha, oravannahkakauppa se on, joka kannattaa. :)

      Poista
  9. Mä olen varmaan sen verran käsi neuloja, että en näe tuossa mitään epäonnistunutta :D Tosi kaunis! Mutta kuten jo edellä on sanottu, jos ei omaa silmää miellytä, niin silloin on parempi antaa se jollekulle muulle :)

    VastaaPoista
  10. Haha. Näkisit mun version. Se on yksivärisistä Wollmeisesista. Oranssi-harmaa. Se on niin pelottava, etten ole vielä kutonut liepakkeita edes loppuun. Näyttää ihan joltain faaraolta. Luulen, että tuo malli on sellainen, että se herättä kauhua neulojassa. Sitten valmiina se on melkein OK ja sanoisin, että tuo sun on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nähnyt kyllä niitä keskeneräisyyskuvia siitä sun huivista, ja musta se on hieno! :D Näin nämä makuasiat vaan on kummallisia.

      Poista
  11. Ihanaa, kun ootte yksimielisesti samaa mieltä, ettei sitä kannattanut kaappiin jättää lojumaan. :) Tuin luona on Kökköfellerillä parempi olla.

    VastaaPoista
  12. Rockefeller on yksi haastavimmista huivimalleista mitä olen nähnyt. Siinä on omaan makuuni vähän turhankin paljon meneillään mutta kun lankavalinta osuu nappiin, tulos on upea. Sitten jos osuu vähän siitä napista sivuun, tulos voi olla mitä vain... (Haluaisin muuten kovasti nähdä Mokkakissan faaraohuivin!). Itse tykkään huivin väreistä, toimivat yhteen oikein tyylikkäästi. Mutta jos ei ollut sellainen kuin olit visioinut, ymmärrän hyvin, että annoit sen rakastavampaan kotiin. Ei huono vaihtokauppa, kun vastineeksi tuli Madelinetoshia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta toi malli on rosi jaunis, varsinkin kun kattoo kuvia Rockefeller Centerin Radio City Music Hallista, josta Stephen on kai inspiraationsa saanut. Mutta kuten TiiQ jo mainitsi, noi reiät on tossa mallissa ehkä vähän liikaa.

      Poista
  13. Meillä on täällä huivilla kaksi onnellista käyttäjää, melkein tulee välillä kina kumpi sitä saa käyttää koska kumpikin vaimon kanssa Rakastetaan tätä! Se on iso, pehmeä ja kaunis. <3

    VastaaPoista
  14. No ei tuo nyt NIIIN kökkö oo... Mut mahtavat vaihtarit kyllä :D

    VastaaPoista

Muisk! Kiitos kommentistasi! :)