Ihana!

Se kuukausia odotettu päivä koitti eilen; Stephen West saapui kaupunkiin ja mun lähilankakauppaan, Titityyhyn. 

Pari päivää aiemmin oli jo vaikea nukkua ja syödä, kun jännitys oli niin valtaisaa. 

Stephen on mitä ystävällisin ja ihanin tyyppi, jopa niin ihana, että ei ollenkaan pelästynyt, vaikka ripustauduin hänen kaulaansa heti, kun nähtiin. Ehdin sanoa jotakuinkin "Saaks nyt vähän kiljua?" ja " Moi," ennen kuin jo roikuin miehen kaulassa. 

Mutta hei! En pissinyt housuuni! Ja jokunen englannin sananenkin muistui mieleen.

Palaan vielä asiaan lisäkuvien kanssa, jahka saan aivoni ja kuvani järjestykseen. Tämän hetkiset fiilikset voi tiivistää aika hyvin tähän:

Stephen-rakkautta

Tiedättehän te Stephenin? Sen Westin pojan? Sen maailmankuulun? SE TULEE PIAN SUOMEEN JA MÄ OON IHAN ONNESTA SOIKEENA!

Ohje: Dotted Rays

Lanka: Itsekehrätty Falkland (monivärinen) ja Tukuwool (kaurapuuro ja pinkki)

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: I'm so exited!

Odotellessa tuota suurta miestä saapuvaksi, neuloin jotain hänen suunnittelemaansa. Se piti ehdottomasti neuloa jostain hurjasta langasta ja näin tein. Tuo hurja löytyi helposti omasta lankalaatikosta, sillä kehräsin kesällä (ihan Stepheniä ja hänen huivimallejaan ajatellen) aikamoista neon-pastellihässäkkä.

Vaan kun hässäkän kaveriksi otti kaurapuuron tylsää ja sähäkän pinkkiä Tukuwoolia, niin jopas tulikin karmeesta kauheen kivaa. Neulomiskokemus oli täyttä rakkautta (koska Stephen ja nää langat on täyttä rakkautta) ja huivi on ihan kertakaikkisen ihana käyttää. 

Oon ihan rakastunut. 

Ja sitten kun se Stephen on ilmielävänä edessäni, en taatusti saa sanaa suustani ja pissin housuuni.

Jämäpallerot käyttöön!

Syksyn kylmät yllätti taas yhen suomalaismiehen. Tarvis kaulurin. Nyt. Heti. "Vai meenkö hakeen Prismasta?" Hrrr, karmea uhkaus.

 

Ohje: Hugo

Lanka: Cascade Yarns 220 Superwasilla ja ilman

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: Jämästä toiseen

 

Hyiyäk! Meille ei mitään akryylikökkösiä kanneta. Niin! Kaivelin varastoista yhden kauniin orpokerän ja pari jämää, joista tikuttelin turbovauhdilla lämmikettä kaulalle. Ei ehtinyt ukko kaulurikaupoille, hah!

 

 

Tais se oikeen tykätäkin tästä, ainakin siitä päätellen, että on kuulemma oikeesti lämmin, ei puhalla enää tuuli niskasta takin sisään ja kauluri on ollut käytössä lähes päivittäin. Uuh, kyllä meni jämäkeräset hyvään käyttöön.

Mitä tuli neulottua?

Ei varmaan kannata edes selitellä. 

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Katia Laine Nylon (vihreä) ja Louhittaren Luola Väinämöinen (suoraan Sirkuksesta)

Puikot: 2,25 mm

Ravelryssä: Oh, me! :D

Makuasioita taitavat olla, mutta nää on kyllä ihan kauheet.

Kamelista, alpakasta, merinosta ja silkistä - niistä on pienet takit tehty.

Keväällä kehrustelin todella pehmeää lankaa. Kuitu sisälsi merinoa, alpakkaa, vauvakamelia ja silkkiä. Tarvitseeko vielä kuvailla vai joko uskotte, että unelmanpehmeää oli?

Vähän liina yksivärinen kuitu ei alunperin vetänyt puoleensa, mutta pehmeys houkutteli kehräämään sen melko nopeasti. Kuidun muututtua langaksi se seisoi jokusen kuukauden, kun en oikein keksinyt, mihin riittävän ihanaan noin pehmeän langan voisi käyttää.

Vaan sitten kuului uutisia! Että vauva! Yksi ystävistä julkisti odottavansa pienokaista ja mun piti saada heti jotain ihanaa puikoille. 

Ohje: garter yoke baby cardi

Lanka: Merino-silkki-alpakka-baby camel -sekoite, ihan itse kehräsin

Puikot: 3,5 mm

Ravelryssä: Baby Camel

Superpehmeää lankaa oli ihana niin kehrätä kuin neuloakin, ja olen aivan varma, ettei tätä pehmeämpää vauvaneuletta olekaan. Takkia neuloessa iski ihan pieni haikeus, kun tää nyt vaan on niin ihana ja pehmeä ja ihan itse tehty - raaskiiko siitä edes luopua? No raaskii! Varsinkin, kun arvasin saajan äidin tästä tykkäävän. Siellä kun on toinen käsityöihminen, joka ymmärtää, miten paljon tunteja näinkin pikkuriikkisen takin tekemiseen voi upottaa.

Poika syntyi Pohojammaalle ja takki lienee aikas sopiva lämmike talveksi. Tuntukoon poijjaan ensimmäinen talvi pehmeältä ja lämpimältä.

Hurraa! Sopivia pipoja tarpeeseen!

Viime syksynä yritin korvata miehelleni kovin rakasta pipoa. No eihän siitä mitään tullut; sama vanha ja nyppyyntynyt pipo oli käytössä koko viime talven. Hohhoi. Jostain perin kummallisesta syystä päätin tänä syksynä yrittää uudelleen, jos vaikka vihdoin osaisin neuloa pipon, joka miellyttää.

Ohje: Christopher

Lanka: Fyberspates Vivacious DK (ruskea) ja ystävän kehräämä, 100% merino (sinivihreä)

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: No cables! ja Jade

Tällä kertaa selattiin yhdessä Ravelryä ja ohjeeksi annettiin, ettei siinä saa olla mitään, ehdottomasti ei palmikoita, eikä mitään ylimääräisiä kikkailuja. Sen verran kuitenkin kikkailin, että valitsin malliksi pipon, joka neulotaan kaksinkertaiseksi. Tuplalämpö tuskin on pahitteeksi. 

Valmiista piposta tulikin ihan kertakaikkisen ihana. Ihan ku toi mieskin ois vielä ihanampi, kun sillon on noin ihana pipo päässä. 

Ja juukelispuukelis! Pipo kelpaa! Huutakaa hurraa!

 Eikä siinä vielä kaikki. Mäkin olen ollut vailla tuollaista tuplapipoa jo useamman vuoden. Nyt on mullakin. Vähäks me ollaan nyt samiksii.

Mulla on monta ja sulla ei yhtään

Vähän aikaa sitten mainitsin, että mulla on niin paljon huiveja, etten oikeastaan tiedä, mitä ihmettä kaikilla niillä teen. Tähän kommentoi kamu, ettei hällä ole yhtään. Siis ei yhtään. Piti äkkiä korjata tilanne.

Ohje: Groovy

Lanka: Artesano Hummingbird

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: AnyMany

300 g viehkoa, täydellisen pehmeää alpakkaa kulki puikkojeni kautta lahjapakettiin. Kamu kovin ilostui. Nyt ei oo hänkään huiviton!