Helinä on kotiutunut oikein kiitettävästi. Vielä on pientä arkuutta ilmassa, mutta joka ilta hän jo kipittää ihmisten viereen nukkumaan ja päivisin kaivautuu yksikseen peiton alle unosille. Herra Kippuraisen kanssa ovat jo melko lyömätön pari - yhdessä on niin kiva laittaa paikat remonttiin!
Ainoa ongelma kotiutumisessa on ollut sitkeä pöpö, joka on vaivannut pientä jo ihan liikaa, enimmäkseen valuvalla nokalla. Eläinlääkäriäkin on jo käyty morjenstamassa ja todettiin lenssun aiheuttaja virukseksi. Toivotaan, että aika vie lenssun mennessään ja Hellu pääsee nauttimaan täysin rinnoin uudesta kodistaan.
Minä taas, en meinaa tottua tähän pikkuiseen mitenkään. Kun se on niiiiin pieni! Ja tyttömäinen. Ja hassu. Ja kovin ystävällinen. Täysin päinvastainen, kuin meidän cool cat Kippurainen.
