Keväällä kehrustelin todella pehmeää lankaa. Kuitu sisälsi merinoa, alpakkaa, vauvakamelia ja silkkiä. Tarvitseeko vielä kuvailla vai joko uskotte, että unelmanpehmeää oli?
Vähän liina yksivärinen kuitu ei alunperin vetänyt puoleensa, mutta pehmeys houkutteli kehräämään sen melko nopeasti. Kuidun muututtua langaksi se seisoi jokusen kuukauden, kun en oikein keksinyt, mihin riittävän ihanaan noin pehmeän langan voisi käyttää.
Vaan sitten kuului uutisia! Että vauva! Yksi ystävistä julkisti odottavansa pienokaista ja mun piti saada heti jotain ihanaa puikoille.
Lanka: Merino-silkki-alpakka-baby camel -sekoite, ihan itse kehräsin
Puikot: 3,5 mm
Superpehmeää lankaa oli ihana niin kehrätä kuin neuloakin, ja olen aivan varma, ettei tätä pehmeämpää vauvaneuletta olekaan. Takkia neuloessa iski ihan pieni haikeus, kun tää nyt vaan on niin ihana ja pehmeä ja ihan itse tehty - raaskiiko siitä edes luopua? No raaskii! Varsinkin, kun arvasin saajan äidin tästä tykkäävän. Siellä kun on toinen käsityöihminen, joka ymmärtää, miten paljon tunteja näinkin pikkuriikkisen takin tekemiseen voi upottaa.
Poika syntyi Pohojammaalle ja takki lienee aikas sopiva lämmike talveksi. Tuntukoon poijjaan ensimmäinen talvi pehmeältä ja lämpimältä.
