6. tammikuuta 2014

Viimonen paketista paljastunut

Tämä yksi joululahja on vielä vilauttamatta. Väittäisin, että se on männä vuonna neulomistani lahjoista kaikkein kaunein.


Ohje: Zetor
Lanka: 100% villaa, mumman mitä luultavimmin suopursulla värjäämää
Puikot: 3,5 mm
Ravelryssä: Jyväjemmari

Oikeastaan, olen aloittanut huivin neulomisen jo vuoden 2009 syksyllä. Siitä piti tuleman joululahja mummalle. Tulihan siitä sellainen, mutta silloin ei ollut mielessä, että se valmistuisi vasta jouluksi 2013. 


Pitsikaaviossa oli jotain perin kummallista - se ei mahtunut päähäni mitenkään. En oppinut sitä millään ulkoa, enkä löytänyt siitä mitään loogisuutta. Liekö sillä ollut osuutta asiaan, että en ollut tätä ennen juurikaan pitshuiveja neulonut. Hermohan siinä sitten meni, joten jätin sen lepäämään, köh, ihan hetkeksi vain.


Syksyllä 2013 keksin, että neulon loppuun kaikki keskeneräiset työni. Muutaman vuoden viisaampana ja useamman pitsihuivin neuloneena, en enää keksinyt, mikä tässä huivissa oli niin hankalaa. Kaavio oli simppeli ja looginen, vaikken edelleenkään sitä ulkoa oppinut. 


Kovin sievä siitä tuli. Olin enemmän, kuin tyytyväinen, että keskeneräinen möykky pingottui ihastuttavan kevyeksi huiviksi. Kyllä kelpaa nyt mumman kyläillä, vannotin nimittäin, että tätä huivia tulee käyttää, ainakin kyläreissuilla.


17 kommenttia:

  1. Ihan mahtavan upeita huiveja sä neulot!

    VastaaPoista
  2. Tuttu juttu... Olen vain kerran onnistunut kutomaan zetorin... Kolme tai neljä kertaa yrittänyt...

    VastaaPoista
  3. Voi, kuinka hurmaava! Toivottavasti ei jää mumman kaapin kätköihin... :)

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis! Tykkään tosta väristä, siinä on jotain ihanan syksystä ja nostalgista!

    VastaaPoista
  5. Kyllä kannatti tehdä loppuun. Siitä tuli todella kaunis.

    VastaaPoista
  6. Ihanahan se on! Ja sama ongelma mullakin, ei millään löytynyt se jokin, jolla olisi saanut mallikuvion sisäistettyä. Väänsin sinnillä loppuun. t. Leena

    VastaaPoista
  7. Herkän kaunis huivi. :) Tuota mallia en ole neulonut, mutta mulla on välillä käsittämättömiä vaikeuksia keskijakajan jälkeen peilikuvina tehtävissä kuviossa - olen mm. kääntänyt molemmat osiot 180 astetta eli kummatkin väärin päin jne. jännää. ;)

    VastaaPoista
  8. Oi, se on vallan ihastuttava! Epämääräisen möykyn avautuminen pitsihuiviksi on aina yhtä palkitsevaa :)

    VastaaPoista
  9. Kaunis. Ja värikin sopii tuhon hienosti! Luulisi kyllä menevän ihan aktiiviseen käyttöön.

    VastaaPoista

Muisk! Kiitos kommentistasi! :)