16. helmikuuta 2012

Meidän äiti ei neulo.

Niin. Meidän äiti ei neulo. Se tilaa neuleet multa.


Noin pyöreästi arvioituna viisitoista vuotta sitten se kuitenkin lupasi neuloa mulle kaulaliinan. Lanka oli ehkäpä Nallea, jotain persikanväristä tahi oranssia. Vuosien varrella langat hukkuivat ja neulomisinto taisi kadota yhtä nopeasti kuin saapuikin. Arvata saattaa, että keskenjääneestä huivista on kuittailtu äidille näiden vuosien aikana kerran jos toisenkin.


Jokin aika sitten äiti soitti ja kertoi ostaneensa langat. Nyt se vuosia odotettu kaulaliina pannaan puikoille. Neulomistahti tuntui olevan huikea, kaulaliina sai pituutta joka ilta. Kiitetään siitä Lemmen viemää, jota katsellessa ainaoikeaa oli helppo tikutella.



Paketti tuli postissa ja mulla on nyt ihan uusi kaulaliina. Lämmintä alpakkaa, ja ihan oman äireen omin käsin tikkuama. On se hiano!

11 kommenttia:

  1. :) Ihana tarina, varmasti rakas huivi!

    VastaaPoista
  2. Tästä tuli kyllä hyvä mieli ja pisteet äidillesi sitkeydestä. ;)

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana! Ja ihana äiti :D Ja näyttää ne komiailta nuo mummolan langatkin :D

    VastaaPoista
  4. Tämä oli niin kiva tarina, ja huivi sopii niin hyvin tuohon sun myssyyn. Ja tunnearvoahan tällä huivilla erityisesti on!

    VastaaPoista
  5. Tekisi mieli toistaa eilinen kommenttini saman harrastuksen omaavista sukulaisista. Olkoonkin, että tuo on se ainoa neulomus. Ihana ele äidiltäsi :)

    VastaaPoista
  6. Hieno on! Meillä sama juttu, äiti ei pysty sormivamman vuoksi enää neulomaan, joten minä neulon hänelle. :-)

    VastaaPoista
  7. Tosi nätti ja varmasti rakkaudella tehty.

    VastaaPoista
  8. Hauska juttu, mutta kaulaliina on tosi hieno:)

    VastaaPoista
  9. Äiree on lukenut kommentit ja kovin otettu kaikista kauniista sanoista! :)

    VastaaPoista
  10. kivaa jes jes,
    täytyy sanoa että kannatti odottaa se 15 vuotta, miten kaunis ja rakkaudella tikuteltu =)

    VastaaPoista

Muisk! Kiitos kommentistasi! :)