Noin pyöreästi arvioituna viisitoista vuotta sitten se kuitenkin lupasi neuloa mulle kaulaliinan. Lanka oli ehkäpä Nallea, jotain persikanväristä tahi oranssia. Vuosien varrella langat hukkuivat ja neulomisinto taisi kadota yhtä nopeasti kuin saapuikin. Arvata saattaa, että keskenjääneestä huivista on kuittailtu äidille näiden vuosien aikana kerran jos toisenkin.
Jokin aika sitten äiti soitti ja kertoi ostaneensa langat. Nyt se vuosia odotettu kaulaliina pannaan puikoille. Neulomistahti tuntui olevan huikea, kaulaliina sai pituutta joka ilta. Kiitetään siitä Lemmen viemää, jota katsellessa ainaoikeaa oli helppo tikutella.
Paketti tuli postissa ja mulla on nyt ihan uusi kaulaliina. Lämmintä alpakkaa, ja ihan oman äireen omin käsin tikkuama. On se hiano!
:) Ihana tarina, varmasti rakas huivi!
VastaaPoistaTästä tuli kyllä hyvä mieli ja pisteet äidillesi sitkeydestä. ;)
VastaaPoistaVoi miten ihana! Ja ihana äiti :D Ja näyttää ne komiailta nuo mummolan langatkin :D
VastaaPoistaTämä oli niin kiva tarina, ja huivi sopii niin hyvin tuohon sun myssyyn. Ja tunnearvoahan tällä huivilla erityisesti on!
VastaaPoistaTekisi mieli toistaa eilinen kommenttini saman harrastuksen omaavista sukulaisista. Olkoonkin, että tuo on se ainoa neulomus. Ihana ele äidiltäsi :)
VastaaPoistaÄiteet on ihan parhaita <3.
VastaaPoistaHieno on! Meillä sama juttu, äiti ei pysty sormivamman vuoksi enää neulomaan, joten minä neulon hänelle. :-)
VastaaPoistaTosi nätti ja varmasti rakkaudella tehty.
VastaaPoistaHauska juttu, mutta kaulaliina on tosi hieno:)
VastaaPoistaÄiree on lukenut kommentit ja kovin otettu kaikista kauniista sanoista! :)
VastaaPoistakivaa jes jes,
VastaaPoistatäytyy sanoa että kannatti odottaa se 15 vuotta, miten kaunis ja rakkaudella tikuteltu =)