Mullon semmonen kaheli kaimakamu, joka neuloi tässä taannoin Kaikukukan. Rakastuin siihen välittömästi, ihan päätä pahkaa.
Päätinpä sitten kysäistä, jos mä voisin saada sen ihan ikiomaksi, sopivaa korvausta vastaan, tietysti.
Ja mä sain! Se on mun, ikioma! Korvaukseksi lähetin lankaa, oman varaston ihanimmasta päästä.
Täähän on siis kaikin puolin winwin-tilanne: pääsin eroon varastolangoista ja sain jotain näin upeaa tilalle. Ooh! Se on kuulkaa pehmeä, ohut, kauniisti laskeutuva, huolellisesti neulottu ja juuri sopivan kokoinen. Tää on mun rakas.
No ei ole ihme, jos olet riemuissasi. Toi huivi on uskomattoman hieno! Voi jos joskus osaisi neuloa tuollaisen :).
VastaaPoistaOi! Miten kukaan voi luopua jostain noin ihanasta?!
VastaaPoistaIhana! Voi pojat sentään!
VastaaPoistaEläköön vaihtotalous!
VastaaPoistaHyvä kun kelepasi kaiken sen taistelun ja pettymyksen jälkeen, millä tuo huivi mua kiusasi! Minä täällä onnellisena silitän vaihdokkilanka-aarteitani (se Madelinetosh on ehkä kauneinta lankaa ikinä). Vaihtokauppa se on joka kannattaa!
VastaaPoistaHuivi on kaunis. Ajatella, että yksi huivi saa aikaiseksi kaksi niin onnellista ihmistä, huivin saajan ja neulojan =) Kyllä tämä neulominenkin sitten kannattaa.
VastaaPoistaHurjan kaunis huivi! Kyllä neulekamut on sitten mukavaa väkeä! :)
VastaaPoistaVau, vaihtokauppa kannattaa :D
VastaaPoistaOotpas upean huivin saanut vaihtokaupattua!
VastaaPoistaEi voi sanoa muuta ku; WAU!!
VastaaPoistaVau. Tuon tekemiseen on varmaan kulunut "pari" tuntia. :)
VastaaPoista