29. tammikuuta 2012

Pitsihuivikauppaa

Mullon semmonen kaheli kaimakamu, joka neuloi tässä taannoin Kaikukukan. Rakastuin siihen välittömästi, ihan päätä pahkaa.  


Päätinpä sitten kysäistä, jos mä voisin saada sen ihan ikiomaksi, sopivaa korvausta vastaan, tietysti.


Ja mä sain! Se on mun, ikioma! Korvaukseksi lähetin lankaa, oman varaston ihanimmasta päästä.


Täähän on siis kaikin puolin winwin-tilanne: pääsin eroon varastolangoista ja sain jotain näin upeaa tilalle. Ooh! Se on kuulkaa pehmeä, ohut, kauniisti laskeutuva, huolellisesti neulottu ja juuri sopivan kokoinen. Tää on mun rakas.

11 kommenttia:

  1. No ei ole ihme, jos olet riemuissasi. Toi huivi on uskomattoman hieno! Voi jos joskus osaisi neuloa tuollaisen :).

    VastaaPoista
  2. Oi! Miten kukaan voi luopua jostain noin ihanasta?!

    VastaaPoista
  3. Hyvä kun kelepasi kaiken sen taistelun ja pettymyksen jälkeen, millä tuo huivi mua kiusasi! Minä täällä onnellisena silitän vaihdokkilanka-aarteitani (se Madelinetosh on ehkä kauneinta lankaa ikinä). Vaihtokauppa se on joka kannattaa!

    VastaaPoista
  4. Huivi on kaunis. Ajatella, että yksi huivi saa aikaiseksi kaksi niin onnellista ihmistä, huivin saajan ja neulojan =) Kyllä tämä neulominenkin sitten kannattaa.

    VastaaPoista
  5. Hurjan kaunis huivi! Kyllä neulekamut on sitten mukavaa väkeä! :)

    VastaaPoista
  6. Vau, vaihtokauppa kannattaa :D

    VastaaPoista
  7. Ootpas upean huivin saanut vaihtokaupattua!

    VastaaPoista
  8. Vau. Tuon tekemiseen on varmaan kulunut "pari" tuntia. :)

    VastaaPoista

Muisk! Kiitos kommentistasi! :)