19. tammikuuta 2011

Viluiselle kummitädille

Tämän neuleen tarina on Pitkä, nimenomaan isolla P:llä.

Keväällä 2009 ostin kilon Sandnes Garnin Alfaa Leppävirran Taito Shopista (ja asiasta kukkaruukkuun, Epa oli reissussa mukana). Ajatuksena oli neuloa itselleni Owls-paita. Paidan aloittaminen lykkääntyi, liekö kesä vienyt taas halut kuuman villapaidan neulomiselta. Langat odottivat paperikassissa neulojaa pitkään ja hartaasti, sillä näiden lankojen tielle kiilasi toinen työ - tuskien taival.


Tätä neulottiin pitkään ja hartaasti, sillä neulomista tahditti purkaminen, itkeminen ja koko neuleen seinään paiskominen. Liekö siinä myös syy, että tämä lojui puolivalmiina sängyn alla reilun puolivuotta?  

Noh, se tuli valmiiksi, pidin sitä iloisena koko talven 2009-2010 ja tulin siihen tulokseen, etten tarvitse toista paksua villapaitaa. Varsinkaan, koska tämän lisäksi kaapista löytyy pari paksun sorttista perintökalleuspaitaakin. Lisäksi aloin olla erittäin varma siitä, että minun pöllöt eivät koskaan saisi näkökykyä, koska kymmenien nappien ompeleminen paikalleen veisi minulta varmasti pidempään kuin itse paidan neulominen.

Heti Owls-idean hylkäämisen jälkeen eräs Dropsin palmikkohuppari alkoi vihjailla minulle epäilyttävään sävyyn. Se piti kai neuloa. Oli vain yksi mutta: olin vasta saanut yhden Dropsin hupparin neulottua, eikä neulominen ollut nautinto. Lisäksi en tarvinnut moista hupparia. 


Vaan sitten ne palaset loksahteli paikalleen. Neuloisin hupparin kummitädilleni ja haastaisin itseni tekemään tästä hupparista mukavaa neulottavaa. Pessimistinä nimesin projektin kuitenkin Ravelryyn ei niin positiivisesti: Kaivaa verta nenästään.


Noh, pessimisti voi näyttää nyt pitkää nenää itselleen. Neulominen oli kyllä kivaa, vaikka aloittamisen ja loppuun neulomisen välissä olikin useampi kuukausi. Aloitin elokuussa 2010, neuloin n. 10 cm ja jätin tekeleen lojumaan keittiöön. Piti muka valmistua jouluksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita. Se sai lojua tammikuuhun 2011 asti, kunnes alkoi langanostolakko ja keskeneräisten töiden urakointi. Lisäksi kummitäti kertoi jouluna kaipailleensa lämmintä villapaitaa, mutta vielä ei ollut sellaista vastaan kävellyt. Puikkoihin oli siis tartuttava pikimmiten.


Lanka: Sandnes Garn Alfa
Puikot: 5,5 mm ja 6 mm

Lopulta huppari neuloutui viikossa ja siitä tuli ihana. Hupparilähetyskin on jo saavuttanut Keski-Suomen, joten kummitädin ei tarvitse enää palella.

Niin ja kuvattukin on - sekä sisällä että ulkona. Jostain syystä ne sisäkuvat oli kuitenkin säädyllisempiä. Ulkokuvaus suoritettiin äireen kans, ja pölläälyksihän se meni.


16 kommenttia:

  1. Se on ihana ja kaunis ja kaikkea, kyllä nyt kummitädin kelpaa!

    VastaaPoista
  2. Kaunis neule! Sulla on onnekas kummitäti :)

    VastaaPoista
  3. Tulipa siitä sitten hieno. Jostakin syystä aloin heti miettimään onko varastossani tumman sinistä lankaa sopivaa määrää:)

    VastaaPoista
  4. Sulla on kyllä niin ihania kaikki nämä isot(kin) neuleet, että pistää miettimään, josko itsekin joskus yrittäis... varsinkin kun talvet näyttää nykyään taas olevan Talvia ja paksumpiakin neuleita kärsii käyttää.

    VastaaPoista
  5. Joskus pitää mennä mutkien kautta päästäkseen perille. ;) Mutta ihana siitä tuli, varmasti kummitäti tykkää!

    VastaaPoista
  6. Komea huppari! Nyt rupes tekee mieli neuloa palmikoita isoilla puikoilla...

    VastaaPoista
  7. Voi että tuo huppari on tosi hieno....

    VastaaPoista
  8. Ihana villatakki - tuollaisen tahtoo! Hupparikin on hieno, mutta tuo villis on ihan ihan ihana!

    VastaaPoista
  9. Mä painuin heti ravelryyn katsomaan tuota sun villatakkia etten muistanut kehua! Kauniita molemmat, mutta tuo keltainen on aivan ihana! Mutta kamala mikä määrä nurjaa palmikoiden ympärillä...

    VastaaPoista
  10. Tää kiittää kaikkia hirmuisesti kauniista kommenteista.

    VastaaPoista
  11. Kummitäti täällä hehkuttelee lämpimänä iiiihanaa, kauniin naisellista luomusta. Tuskien taival kannatti!

    VastaaPoista
  12. Hii, sulle on Tanja niin parasta neuloa, kun tykkäät ja pidät paljon neuleita. :)

    VastaaPoista

Muisk! Kiitos kommentistasi! :)