Melkeen meni putkeen

Tuli neulottua lapaset. Semmoiset hirmuisen ihanat, kauniit ja kaikkea. Lähdettiin niitä sitten ystävän kanssa kuvaamaan, mutta lapasia oli melko haasteellista saada käteen.

Kas kun ystävällä ei ollut kahta vasenta kättä! 

Lienee syytä neuloa vielä ainakin kolmas lapanen, jos vaikka tällä kertaa oikeaan käteen sopiva.

Pinkkiä!

Syksyllä lahjaneulomusten jalkoihin jääneet Kevätruusu-lapaset tulivat vihdoin loppuvuodesta valmiiksi ja pääsin tikuttelemaan pinkeille lapasille pinkkejä kavereita. Tähän settiin on ollut langat hankittuna jo useamman vuoden, mutta jokin aina pidätteli niitä neulomasta. Nyt ei pidätellyt, ei niin sitten mikään!

Lapaset saivat ensin kaverikseen pipon ihanaisesta Handun BFL-langasta. Ai, ai! Ihanaa! Malliin kuului myös neulottu vuori, mutta jätin sen tekemättä. Ohjeeseen voisi kyllä vielä palata, joten ehkä seuraavaan tulee se vuorikin. Piponeulonnan suurin ongelma oli tupsu: tehdäkö vai jättääkö tekemättä? Pähkäilin sitä monta päivää, mutta lopulta päätin sellaisen pyöräyttää (mitä mainioimmalla ohjeistuksella, klik!). Onneksi pyöräytin, sillä onhan se soma.

Viimeisenä puikoille pääsi Tuin upeasti värjäämä vyyhti Novitan Bambinoa (o-ou, neuloinks mä Novitaa?). Huivi on pelkkä putkilo oikeita ja nurjia kerroksia, reikäriveillä höystettynä. Vaan tulipahan näppärä huivi. Toimii käytössä ihan mahtavasti, sillä se on helppo kiskaista suojaamaan sekä niskaa että nenää hyiseltä viimalta.

Ohje: Kevätruusu-lapaset, Talvine-pipo ja Afrato-huivi

Lanka: Lankavan Silje (lapasiin), Handun BFL (pipoon) ja Novitan Bambino (huiviin)

Ravelryssä: Ruusunen, Tupsulla ja Afro

Eiks oo muuten kertakaikkisen hieno design-elementti nää mun eriparipeukalot? Joskus voisi lukea sitä ohjetta vielä toistakin lapasta neuloessa, niin säästyttäisiin näiltä yksilöllisiltä design-elementeiltä.

Keväinen parsakaaliunelma?

Pelastin kesällä neulovalta toverilta ihanan vihreän vyyhdin huivilankaa. Lanka oli kuulemma pilaantuneen parsakaalin väristä; muuten kaunis vihreä, mutta täynnänsä rumia, ruskeita laikkuja. Minä uskoin langan olevan neulottuna edukseen, joten otin puikoille pitsiä.

Ohje: Eyeblink

Lanka: Naurava Lammas Huivilanka, kanssaneulojan värjäämä

Puikot: 3,0 mm

Ravelryssä: Ime parsaa!

100 grammaan lankaa mahtui 900 metriä neulottavaa. Huh! Pitsilangat eivät totisesti ole mua varten, niin tuskastuttavan loputtomalta neulominen tuntui.

Toisaalta, pingottaessa ja kuvatessa tätä höyhenen kevyttä ja valtavaa huivia, se tuskainen neulekokemus alkoi jännästi unohtua. Ehkä se tuskastelu oli sittenkin vaivan arvoista?

Eikä ole niistä ruskeista laikuista enää tietoakaan! Jonnekin se pilaantunut parsakaali katosi ja tilalle lennähti kevään vihreä pitsiunelma.

Avaruuskahleet

Tovi sitten eräs sukkaisa suunnittelija kaipaili Ravelryssä testineulojia uudelle mallilleen. Oli kädet täynnä keskeneräisiä, joten en lähtenyt mukaan, vaikka mieli teki. Vähän ennen ohjeen julkaisua se kuitenkin iski - mullahan on omassa varastossa juuri tähän malliin sopivat langat! Ääk! Puikoille piti saada het!

Ohje oli tulossa jakeluun ilmaisena, eikä se ollut enää kuin englanninkielistä käännöstä vailla, joten sain ohjeen käsiini jo ennen virallista julkaisua. Jippii!

Ohje: Kahlittu

Lanka: Vuorelma Veto (violetti) ja Colinette Jitterbug (Adonis Blue)

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Visio ei odota

Olipa kertakaikkisen joutuisa malli: koko ajan tapahtui jotain, mutta ei mitään liian vaikeaa. Tätä pystyi siis neulomaan tuijottamatta koko aikaa kaaviota, eikä neulominen silti käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Olipa oiva rojekti! Menkää ja neulokaa tekin omat Kahleet, sillä ohje on nyt julkaistu!

Kuvat otettiin himoneulojien Tukiryhmän piipahtaessa meillä. Viimeinen pussinpohjalta kaiveltu, kärsineen näköinen avaruuskaramälli pääsi kuviin. Hör!

Sileetä sukkaa

Vuodenvaihteessa oli tarvetta matkaneuleelle jos toisellekin. Puikoille päätyi kirjavia lankoja, sileän neuleen parhaita kavereita.

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Puffa-lanka Sukka-Puffa värissä Salmiakkikermatoffee ja Louhittaren Luola Väinämöinen värissä Sirkus

Puikot: 2,5 mm

Raverlryssä: Hairahdus & No miltä se ny näyttää?

Aika kivoja, noin niinku aivan tavallisiksi sukiksi.

Sorsat

Yksi joululahja on vielä vilauttamatta: sorsat!

Ohje: Strawberry Victorian

Lanka: Frog Tree Alpaca Sportweight

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Sorsa

Huomaattehan molempiin kämmekkäisiin piilotetut tipuset? Tai siis sorsat. Ihan mahtavat!

Orpokeristä

Kaksi orpoa Nepal-kerää kohtasivat kauniin lapasohjeen. 

Ohje: Hertta

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Pata vai hertta?

Lankavarasto vajui ja maailmaan tupsahti uusi pari lapasia.

Miestuubi

Monta ihanaa Hamilton Tweed -kerää oli kaivautunut lankalaatikkojeni syövereihin. Onneksi hoksasin pelastaa ne sieltä puikoille! Neuloin joustinneuletta ja vaihdoin väriä aina kun edellinen väri loppui.

Ohje: Omasta pääkopasta

Lanka: BC Garn Hamilton Tweed

Puikot: 4,5 mm

Ravelryssä: Hamelton

Semmonen tuli. Toivottavasti on tarpeeksi miehinen, ettei mun tarvitse takavarikoida tätä takaisin itselleni. Ja sekös olisikin harmi. Köh.

Liikaa raitoja

Muutama kauniin värinen jämäpallero sattui eteeni somaan riviin. Näyttivät niin hyvältä yhdessä, että päätin jalostaa ne sukiksi.

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Jämä jos toinenkin

Puikot: 2,5 mm

Ravelryssä: Too many stripes

Värit näyttävät kyllä ihanilta, ja sukista tuli kauniit, mutta ihan heti en uudelleen ota samaan sukkaan pyöritettäväksi neljää eri lankakerää. Yök, mikä sotku!

Rekkuhaukkukoiraset

Onneksi koirankarvalanka oli riittoisaa. Sitä jäi johonkin järkeväänkin!

Ohje: Omasta päästä, perussukka

Lanka: 50% koirankarvaa, 50% lampaanvillaa

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä: Haukku

Lanka huopui kertakaikkisen kauniisti, eikä tossut löyhkää uitetulta koiralta. Jes!

Kultapalleroille tuhottavaksi

Reilu vuosi sitten tikuttelin monta ihanan lanoliinista, luonnonväristä villavyyhtiä peitoksi. Siitä tuli sellainen haiseva, muistattekos? Mitähän lienen ajatellut, kun kuvittelin peiton olevan mun, ihan ikioma? Ensimmäisenä iltana peiton kulmassa oli jo pieni huopunut kohta, Herra Kippuraisella kun on tapana rakastaa villaa melko kovakouraisesti.

Kuvassa näkyykin peiton tämänhetkinen tila. Eihän sitä ole voinut karvanaamalta poiskaan ottaa, kun toinen sitä niin kovin rakastaa. Sinne meni meikäläisen torkkupeitto, toivottavasti mä saan joskus edes lainata sitä.

Ohje: Omasta päästä

Lanka: 50% koirankarvaa, 50% lampaanvillaa, keltainen itse sipulilla värjätty

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä: Rekku

Tästä peittojen suuresta suosiosta innostuneena laitoin puikoille toisenkin peiton. Entistäkin haisevamman! Langassa oli puolet koirankarvaa, puolet lammasta, ja lemu oli sen mukainen. Hyh! En voinut kuvitellakaan neulovani siitä mitään järkevää, joten kissojen peitoksi se oli oikein oiva.

Katit ovat diggailleet peittoa kovin jo neulomisvaiheessa: lankaa on ollut kiva maiskutella kesken neulomisen ja puolikkaan peiton päälle on pitänyt änkeä väkisin päiväunille. Vähän ennen pingotusta peitto ehdittiin jo koemaistaakin.

Peitosta tuli pieni ja soma, kattien tuhottavaksi oikein sopiva. Toivottavasti se kelpaa näin vähemmän löyhkäävänäkin, sillä pesun jälkeen haju hävisi ja lanka pehmeni entisestään. Olisin siis sittenkin voinut tehdä tästä jotain järkevää. Ohohups.